tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post114724401119214276..comments2023-08-09T16:20:20.803+03:00Comments on pagistaan: PerinnöksiKati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-1147272464031070122006-05-10T17:47:00.000+03:002006-05-10T17:47:00.000+03:00Äyh, juolavehnä. Sinäpä sen sanoit. Minunkin palst...Äyh, juolavehnä. Sinäpä sen sanoit. Minunkin palstani pukkasi sitä kiitettävällä innolla viime vuonna, eikä tämä kesä liene poikkeus...<BR/><BR/>Voikukka sopii tähän metaforaksi paremmin siksi, että sen kanssa on toivoa, juolavehnän ei ;).Kati Parppeihttps://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-1147272078561549792006-05-10T17:41:00.000+03:002006-05-10T17:41:00.000+03:00Voikukan juuret ovat kyllä aika helppoja ja hahtuv...Voikukan juuret ovat kyllä aika helppoja ja hahtuvapallot jotakin kaunista. Juolavehnä pukkaa ennemminkin mieleeni. Tämä voi johtua kyllä Annalan maan juolavehnäpitoisuuksista. Miten sitä nouseekin aarilta pari jätesäkillistä per vuosi, vuosi vuoden perästä...?Veloenahttps://www.blogger.com/profile/11630550662136071089noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-1147257280794094052006-05-10T13:34:00.000+03:002006-05-10T13:34:00.000+03:00Vielä lisäys..."Ja missä on se ihmisen HYVÄ tahto?...Vielä lisäys...<BR/><BR/>"Ja missä on se ihmisen HYVÄ tahto?" <BR/><BR/>Hyvä kysymys. Pikainen teoria: usein se hyvä tahto (ainakin suhteessa edellisten sukupolvien ymmärtämiseen) on sekoittunut tukahdutettuun vihaan, jolloin kemiallisen reaktion lopputuotteena on syyllisyys. <BR/><BR/>Onneksi hyvä tahto lienee mahdollista uuttaa uudelleen puhtaana esiin...Kati Parppeihttps://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-1147252751607942722006-05-10T12:19:00.000+03:002006-05-10T12:19:00.000+03:00Aiiivan, Timo. Samaa olen miettinyt - entä jos vii...Aiiivan, Timo. Samaa olen miettinyt - entä jos viimeisten juurenkappaleiden mukana lähteekin pois jotain oleellista ihmisestä ja hänen tavastaan nähdä maailma? Mitä jää jäljelle? Missä määrin ainutlaatuisuutemme ja kykymme ajatella/tuntea on juuri neuroosiemme ja traumojemme summa? <BR/><BR/>Onnellisuuspilleri on ajatuksena kammottava.<BR/><BR/>Ääääh... taidan hakea kahvia.Kati Parppeihttps://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-1147250787988052222006-05-10T11:46:00.000+03:002006-05-10T11:46:00.000+03:00no nih, tuli vielä mieleen, että mitä jos kaikki o...no nih, tuli vielä mieleen, että mitä jos kaikki olisi tuossa suhteessa todella determinoitu?<BR/><BR/>entä ne ongelmattomat suhteet - ei niistä kirjallisuutta synny?-X-Jhttps://www.blogger.com/profile/18178188617246685057noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-1147250549895816632006-05-10T11:42:00.000+03:002006-05-10T11:42:00.000+03:00hmmm... psykoanalyysilla on kovasti yritetty tuot...hmmm... psykoanalyysilla on kovasti yritetty tuota ketjua katkaista (en nyt tarkoita vanhaa freudilaista)<BR/><BR/>"they only hit, untill you cry<BR/>and after that you dont ask why"<BR/>(S. Vega)<BR/><BR/>ajatus ja tunne saattavat olla samaa asiaa, mutta entä järki ja tunne? Ja missä on se ihmisen HYVÄ tahto?-X-Jhttps://www.blogger.com/profile/18178188617246685057noreply@blogger.com