tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post7288814539148609113..comments2023-08-09T16:20:20.803+03:00Comments on pagistaan: LojaaliudestaKati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-42233715261781571602010-12-28T14:10:37.735+02:002010-12-28T14:10:37.735+02:00Haluan korjata aiempaa lausuntoani: _naiset_ ovat ...Haluan korjata aiempaa lausuntoani: _naiset_ ovat tonttuja, koska <br />"Taas pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee,<br />niin joulupukki tietää saa, kuka lahjat ansaitsee." :DPäivi H-Khttps://www.blogger.com/profile/00231690995936381502noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-88136157089628761942010-12-28T08:59:51.704+02:002010-12-28T08:59:51.704+02:00Tuo on kiintoisa pointti, että julkinen piikittely...Tuo on kiintoisa pointti, että julkinen piikittely voi tosiaan olla yritystä purkaa lukkotilannetta johonkin suuntaan. Sellaista provosoivaa sohimista ja oman pahan olon purkamista.<br /><br />Usein se lienee vain tapa, joidenkin pariskuntien keskinäistä kommunikaatiota, joka on joskus luiskahtanut moiselle raiteelle ja jäänyt sille kenties jonkin oudon kostomentaliteetin ruokkimana. Ulkopuolisille piinallista ja käsittämätöntä, mutta jotain sitä harrastavat kai siitä saavat. <br /><br />"Yrittämistä kohti ymmärrystä" - hyvin sanottu tuosta luottamuksellisesta kolmannelle osapuolelle vatuloinnista.<br /><br />Päivi, tonttuja olemme kaikki kukin tavallamme, tuottaen sekä iloa että piinaa kanssaihmisille. Ja tontun kanssa lienee kaikitenkin parempi elää kuin vaikkapa pukin ;).Kati Parppeihttps://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-35134360475671798912010-12-27T16:52:14.880+02:002010-12-27T16:52:14.880+02:00Näyttää siltä, että nämä asiat eivät ole ikään sid...Näyttää siltä, että nämä asiat eivät ole ikään sidottuja. Minäkin yli kuuskymppinen tunnistaa itseäni. Voi kun olisi vertaisryhmä, joss voisi luottamuksellisesti keskustella, nauraa ja itkeä. En voi sietää pariskuntien piikittelyä ja vihjailuja "julkisesti", olkoon se ravintolassa tai pappilassa!<br />Tällaiset ihmiset eivät pysty kahdenkeskiseen selvittelyyn ja hakevat ulospääsyä (tai ongelman aukeamista) tällä tavalla. En kannata "kulisseja", mutta oikean foorumin valisemista kyllä.Kristinahttps://www.blogger.com/profile/13393653813391840751noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-17361392649940928192010-12-24T12:10:10.525+02:002010-12-24T12:10:10.525+02:00Joskus on tarjoutunut tilaisuus päästä tämmöiseen ...Joskus on tarjoutunut tilaisuus päästä tämmöiseen naisporukkaan, jossa vallitseva keskustelumuoto on naureskella puolisoiden hölmöydelle. En ole mennyt - minua semmoinen työntää kauemmas. Eri asia on jutella yhden ihmisen kanssa luottamuksellisesti; siinä sävykin on ihan erilainen, ei se ole naureskelua vaan melkein ruttuotsaista yrittämistä kohti ymmärrystä, että miten se toinen nyt tän käsittää, kun se sanoi näin ja näin enkä siitä vielä saa itse kiinni, että mitä se sillä tarkoittaa. <br /><br />Uuh, ja se nolaaminen - :(<br />Tekisi mieli sanoa, että hei, eroaminen ei ole mahdotonta. Mutta jotenkin sitä vain kauhistuu ja kiemurtaa vaivaantuneena, että tajuais noi nyt lopettaa ton.Veloenahttps://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-12611735846947647882010-12-22T18:49:20.967+02:002010-12-22T18:49:20.967+02:00Tekevätkö miehet samaa? Eivät. Naisilla on niin hy...Tekevätkö miehet samaa? Eivät. Naisilla on niin hyvä itsetunto, että he voivat myöntää naineensa tontun. ;)Päivi H-Khttps://www.blogger.com/profile/00231690995936381502noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-85740231469071070082010-12-21T16:19:27.979+02:002010-12-21T16:19:27.979+02:00Mielenkiintoisia ajatuksia, olen samoilla linjoill...Mielenkiintoisia ajatuksia, olen samoilla linjoilla. Joskus tulee vähän kiusalliseltakin tuntuvia tilanteita kavereiden kanssa, kun he valittavat puolisoistaan ja tuntuu että ystävänä "velvollisuuteni" olisi vastavuoroisesti valittaa omastani. Mutta kuten sanoit, useimmiten ei ole valittamista. Ja jos jotain olisi, puhuisin siitä asianomaisen kanssa kahden - ja luotan siihen, että hän toimii samooin. Mukavaa kuulla etten ole ainoa. :) <br /><br />Hyvää joulunaikaa!<br /> <br />- NuokkuhelmikkäAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-66721939013388577082010-12-20T11:16:14.492+02:002010-12-20T11:16:14.492+02:00Minäkin olen kaivannut sellaista ystäväpiiriä - su...Minäkin olen kaivannut sellaista ystäväpiiriä - sukupuolesta viis - joka olisi ja pysyisi muodossa tai toisessa vuosien läpi. Mutta kaikkea ei kai voi saada. Ne muutamat hyvät ystävät pitkin poikin Suomea ja maailmaa ovat sitten sitäkin arvokkaampia.<br /><br />Minulla on ollut pari ihmistä, joiden kanssa olen suhdeasioista ylipäänsä jutellut (siis siipan lisäksi). Monesti siitä on saanut juuri tuota kaivattua, tuoretta näkökulmaa - ja huomannut helpotuksekseen, että monet asiat ovat aika yleismaailmallisia. Mutta jotenkin sitä huomaa, että seula on aika tiukka seula sen suhteen, miten paljon <i>toisen</i> asioita ja tekemisiä kertoo ja pohtii muiden kanssa. Se ei vain tunnu itsestä kivalta. Mutta ihmiset ovat erilaisia... Joku toinen voi päästellä aika estoitta höyryjä, eikä varmasti rakasta läheistään yhtään sen vähempää.<br /><br />"Miehet sitä ja naiset tätä"-yleistykset tuppaavat niin ikään tökkimään vastaan, kuten kaverit tietävätkin... Jotenkin sitä itsekin tuntee itsensä niin epätyypilliseksi naiseksi, ja miespuoliset ystävät ja omat kumppanit ovat omalta osaltaan osoittaneet stereotypioita aika hatariksi.Kati Parppeihttps://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-11672957261891404652010-12-20T10:43:25.476+02:002010-12-20T10:43:25.476+02:00Hyviä pointteja otit esille. Meillä on aina onneks...Hyviä pointteja otit esille. Meillä on aina onneksi ollut jotenkin itsestäänselvää, että muiden seurassa edustamme L:n kanssa jonkinlaista yksikköä siinä mielessä, että olemme toisillemme solidaarisia, emme nolaa toisiamme ja emme pui riitojamme julkisesti. Tunnen pariskuntia, joiden pääasiallinen kommunikaatiomuoto tuntuu olevan toisen nöyryyttäminen ja epäloogisuuksista kiinni jättäminen ja heitä on tavattoman kiusallista kuunnella. Ja outoa kyllä, nämä pariskunnat pysyvät yhdessä vuodesta toiseen. Omat vanhempanikin harrastavat tätä nolaamista julkisesti, itse olen siihen jotenkin turtunut mutta L kärsii siitä silminähden. <br /><br />Tykkään kyllä itse puida parisuhteen solmukohtia, mikäli niitä ilmenee, mutta yhdelle naisystävälle kerrallaan. Vertaistuki on erityisesti äitiytymisen myötä ollut tarpeen, on aina helpottavaa huomata ettei ole esimerkiksi ainoa, jonka libido heittää veivit melkein vuodeksi :Dlupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-84197167338952489222010-12-20T10:27:22.972+02:002010-12-20T10:27:22.972+02:00Minä huomaan joskus, tai aika useinkin kaipaavani ...Minä huomaan joskus, tai aika useinkin kaipaavani sellaista Sinkkuelämää-tyyppistä ystäväporukkaa - tosin sillä erotuksella, että olisi *mahdollisuus* jakaa asioita, ei niinkään, että täytyy tai että niin joka tapauksessa tehdään. <br /><br />Oma vaatimaton naispuolinen viitekehykseni jakaa huomattavasti vähemmän kuin amerikkalaiset kanssasisarensa, ja kokoontuu ihan liian harvoin. Sitä suren. Jostain syystä miespuolisten ystävien kanssa asioiden jakaminen on ollut paljon vaivattomampaa ja yhteydenpitokin tiheämpää.<br /><br />Ja ei, eivät ne miehet kuulemma keskenään samaa harrasta. Tätä olen kysynyt useammaltakin lahkeelliselta. Kaveria tuetaan, jos on kova paikka, mutta naisten älyttömyyksien ruotiminen häviää meille naisille 6-0.Marjuthttp://www.matkalla.org/blog/noreply@blogger.com