tag:blogger.com,1999:blog-127442952024-03-13T06:02:31.638+02:00pagistaan"elo on tanssia ruusuilla ja amarylliksillä" -YUPKati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.comBlogger1370125tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-1005480496759863672020-09-28T13:15:00.004+03:002020-09-28T13:17:46.441+03:00Hakemussyksy<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJN3CHwBFds8Xa9oS2LnG29JbgoBbbwd3TqcjtzagBa43LEVhUpMveOzyfDIQbESkG45gQgxzRO9nzMSnwXdZbHD6coyCKnGa6z6A4Sqw5s4IKZGcA5NgK3ilBpllB0VkOBStN-g/s2048/IMG_6185.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJN3CHwBFds8Xa9oS2LnG29JbgoBbbwd3TqcjtzagBa43LEVhUpMveOzyfDIQbESkG45gQgxzRO9nzMSnwXdZbHD6coyCKnGa6z6A4Sqw5s4IKZGcA5NgK3ilBpllB0VkOBStN-g/s320/IMG_6185.jpg" width="320" /></a></div><div><br /></div><div>Nyt on taas hakemussyksy. Kaksi hankerahoitushakemusta on jätetty, yksi jäljellä. Keväällä sitten nähdään, suosiko akateeminen arpaonni. Aina sitä uumoilee, ettei suosi, mutta jostain on jotakin kuitenkin tullut ja matka jatkunut. </div><div><br /></div><div>Syyskuu kului siis työkoneen ääressä. Irtosin tuolistani lähinnä koiralenkille ja kerran viikossa ratsastamaan. Siippa hoiti pitkälti huushollin ja poimi puolukat. Eilen ehdin pitkästä aikaa sienimetsään, mutta eihän siellä enää oikein mitään ollut (heinä- ja elokuussa oli sitäkin enemmän, pakastimeen asti). Mutta lämmin syyspäivä tutussa rantametsässä ei mene koskaan hukkaan. Etenkään, kun suurisuuntaisemmat ruskaretket jäivät tänä(kin) syksynä väliin. </div><div><br /></div>Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-79339228972215656012020-06-18T11:52:00.000+03:002020-06-18T11:52:00.826+03:00AllegoriaEn ihmettele, että kesää käytetään ihmiselämän allegoriana.<br />
<br />
Tuomet kukkivat, syreenit; nuori ihminen odottaa kärsimättömänä - niin, mitä? Jotakin, todellista elämää, rakkautta, muuttumista toisenlaiseksi.<br />
<br />
Sitten mesiangervojen tuoksussa jo nuollaan haavoja. Kiireessä kompastuu.<br />
<br />
Kesä tasaantuu, kypsyy, vihreys tummuu. Lämmin mäntykangas tuoksuu, horsma kukkii. Keski-ikäinen kulkija odottaa marja-aikaa. Tuleeko mustikkaa kerättäväksi.<br />
<br />
Ja ilmassa tuntuu jo syksyn aavistus.Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-26084857501552928792020-05-04T16:14:00.000+03:002020-05-04T16:15:48.422+03:00Shakkia koronanappuloilla<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh87PV9uYcuRqU1Ckjc0TKFA3qv-TIeHNjA-hQO5KY_moH1FMpLhT8l3zyl9h2r7js6AjHyhd1EXmDojnNh6mfcKkqAoC_EzHf0e7En9j1mGf1Snd4LMSBnG5XjjICmyjxi-6KuwA/s1600/95664820_10157690093059930_1775629184853344256_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a><br /></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh87PV9uYcuRqU1Ckjc0TKFA3qv-TIeHNjA-hQO5KY_moH1FMpLhT8l3zyl9h2r7js6AjHyhd1EXmDojnNh6mfcKkqAoC_EzHf0e7En9j1mGf1Snd4LMSBnG5XjjICmyjxi-6KuwA/s1600/95664820_10157690093059930_1775629184853344256_n.jpg" imageanchor="1" style="color: #0066cc; font-family: "times new roman"; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center; text-decoration: underline; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh87PV9uYcuRqU1Ckjc0TKFA3qv-TIeHNjA-hQO5KY_moH1FMpLhT8l3zyl9h2r7js6AjHyhd1EXmDojnNh6mfcKkqAoC_EzHf0e7En9j1mGf1Snd4LMSBnG5XjjICmyjxi-6KuwA/s400/95664820_10157690093059930_1775629184853344256_n.jpg" width="400" /></a></div>
<div style="color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><br /></div>
<div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px;">
<span style="color: #444444; font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Minulla on shakinpelaajan pää: koetan aina ennakoida siirtoja eteenpäin ja soveltaa niitä erilaisiin skenaarioihin. </span></div>
</div>
<div style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><span style="color: #444444;"></span><br /></div>
</div>
<div style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px;">
<span style="color: #444444; font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Nyt, kun tästä keväästä tuli toisenlainen kuin kukaan odotti, pääni on tehnyt tällä saralla töitä enemmän kuin koskaan. En liene ainoa. Mutta miten shakkia voi pelata koronapelin nappuloilla? Ei mitenkään.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><span style="color: #444444;"></span><br /></div>
<div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px;">
<span style="color: #444444; font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Juuri muuta en aiheesta jaksa edes sanoa. Muut ovat sanoneet siitäkin edestä - kysyttäessä tai kysymättä. Mikään lähivuosikymmenten ajankohtainen teema on tuskin nostanut pintaan yhtä paljon asiantuntemusta ja vankkaa tietämystä kuin tämä. Myönnettäköön, että olen minäkin korteni sosiaalisen median mielipidekekoon kantanut.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><span style="color: #444444;"></span><br /></div>
<div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px;">
<span style="color: #444444; font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Nyt en enää viitsi. Menen mieluummin kaivamaan talikolla maata.</span></div>
</div>
</div>
Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-63895965882247660722019-12-31T15:31:00.003+02:002019-12-31T15:31:33.204+02:00Kymmenen vuoden aikana<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjihrhqNTO6DfqL1HDWHkm4vEjkQGuhFZ3TDExk-CvPHgM7honeNzlWDBr7aNwrjy2aZO14g_hifYYdoSYe15dNCdQwTECQszGLXk_jk9UUojgepmw3n0vuJCFxuR2QKaxeDxGx2g/s1600/81164975_853459248416326_1393119075349037056_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjihrhqNTO6DfqL1HDWHkm4vEjkQGuhFZ3TDExk-CvPHgM7honeNzlWDBr7aNwrjy2aZO14g_hifYYdoSYe15dNCdQwTECQszGLXk_jk9UUojgepmw3n0vuJCFxuR2QKaxeDxGx2g/s320/81164975_853459248416326_1393119075349037056_n.jpg" width="240" /></a></div>
Hyvää joulua toivottaa ensiksikin Pagistaan kaikille (loppiaiseenhan se kestää, niin ettei tässä mitenkään myöhässä olla).<br />
<br />
Seuraavaksi todetaan, että blogi on sätkinyt hengissä jo hämmästyttävät 15 vuotta, vaikka viime vuosina hengissä olo on ollut jonkinlaista hibernaatiota ennemmin kuin aktiivista elämistä. Aiemmasta viisastuneena en edes yritä lupailla enempää.<br />
<br />
Ja sitten tehdään vielä ajan trendin mukaisesti pikainen katsaus kuluneeseen vuosikymmeneen. Vaikka oikeastihan se päättyy vasta vuoden kuluttua.<br />
<br />
Kymmenen vuoden aikana olen väitellyt tohtoriksi, julkaissut kolme kirjaa, tutkinut, opettanut ja toimittanut, kokenut elämäni pahimman eksistentiaalisen kriisin, liittynyt esivanhempieni kirkkoon, haudannut isäni, saanut autismikirjon diagnoosin, paluumuuttanut Riihimäeltä Pohjois-Karjalaan, asunut kahteen otteeseen Englannissa, tehnyt kaikkiaan neljät talokaupat ja kahdet hevoskaupat sekä kosolti remonttia. Puoliso on pysynyt samana ja kyydissä mukana. Hyvä niin. Koiralaumasta on lähtenyt kaksi ja siihen on liittynyt kaksi jäsentä. On kannettu reppua vuorilla ja kiskottu ahkiota tunturissa.<br />
<br />
Onhan tuossa jo.<br />
<br />
Jatkolta ei näin keski-iässä tohdi toivoa muuta kuin terveyttä ja kuntoa niin itselle kuin läheisillekin. Pysyvä työpaikka olisi toki mukava myös, mutta ei nyt heittäydytä hurjaksi. Maailman tilasta en edes aloita.Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-29130078595448934292019-12-16T12:40:00.000+02:002019-12-16T12:42:55.785+02:00Auschwitz-BirkenauKävin ensimmäistä kertaa keskitysleirillä <a href="https://pagistaan.blogspot.com/2006/10/rimmilleen-viety.html" target="_blank">kolmetoista vuotta sitten</a>. Nyt joulukuussa vierailimme siipan kanssa Auschwitz-Birkenaussa, jota voinee tarkoituksella murhattujen ihmisten määrän perusteella pitää kaikkein synkimpänä paikkana maapallolla.<br />
<br />
Siinä, missä Majdanekissa eniten kylmäsivät järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus, Auschwitzin kauhuista päällimmäisinä jäivät mieleen valokuvat ihmisistä jonossa kaasukammioon.<br />
<br />
Miksi? Siksi, että heidän ilmeistään näkyi täydellinen tietämättömyys siitä, mikä edessä odotti. Varsinkaan juutalaisilla ei ollut syytä odottaa natsihallinnolta mitään hyvää ja takana oli jo epäinhimillinen kuljetus täyteen ahdetuissa junanvaunuissa, monilla gettoelämä. Ihmisten silmistä heijastui paitsi hämmentyneisyys ja epätietoisuus, myös syvä epäluulo. Mutta luulen, että meissä ihmisissä yhteisöllisinä olentoina on sisään rakennettuna jonkinlainen sitkeä perusluottamus siihen, ettei syytöntä tapeta, että oikeus lopulta tapahtuu.<br />
<br />
Se luottamus säilyy joskus teloituskuopan reunalle saakka. Tai suihkuhuoneeseen siihen asti, kun hanoista alkaa tulla jotain muuta kuin vettä. <br />
<br />
En tiedä miksi näin, mutta juuri ajatus tuon luottamuksen rikkomisesta miljoonia kertoja kansanmurhissa kautta aikojen piti minua hereillä monena yönä Auschwitz-käynnin jälkeen.<br />
<br />
<br />Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-45335140301780737362019-10-10T19:10:00.001+03:002019-10-27T16:25:22.976+02:00Kuin haudan pohjalta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2d3wri9_3-ycr6IHfTSe9pF6iwjQGmkwR210QqaSWKEmiOEOmlRrtiY5unESmIR5k5m9JKczXwWQ_r04xEtb8NqfKwVxe1Z8xDvHdVFBFOrzRfxSKsy9eK8VdkXODt2C2Z7CMTA/s1600/72237829_1427776840703782_8242784892409085952_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2d3wri9_3-ycr6IHfTSe9pF6iwjQGmkwR210QqaSWKEmiOEOmlRrtiY5unESmIR5k5m9JKczXwWQ_r04xEtb8NqfKwVxe1Z8xDvHdVFBFOrzRfxSKsy9eK8VdkXODt2C2Z7CMTA/s320/72237829_1427776840703782_8242784892409085952_n.jpg" width="240" /></a></div>
Vuosi vuodelta tuntuu enemmän siltä kuin syyskuussa joku alkaisi kuroa säkin suuta kiinni. Lokakuussa pilkottaa vielä vähän valoa, mutta viimeistään marraskuussa pimeä saa vallan.<br />
<br />
Ja joka vuosi syvin kaamos on tiukemmin ohjelmoitu niin, ettei ole mahdollisuutta noudattaa luonnon rytmiä; nukkua vähän enemmän, tehdä vähän vähemmän. Aamuisin herää kuin haudan pohjalta, mutta jotenkin, ihmeen kaupalla sitä aina käynnistyy ja vertyy miten kuten päivän töihin.<br />
<br />
Juuri nyt tuntuu uskomattomalta, että valo ja lämpö vähenevät vielä yli kahden kuukauden ajan, ennen kuin lähdemme taas pikku hiljaa kiertymään niitä kohti. Edessä on pitkä talvi, pitkä kylmyys, pitkä pimeys.<br />
<br />
Eletty ja voitettu ne on toki ennenkin.Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-76714125780265608862019-07-30T16:40:00.002+03:002019-07-30T16:54:04.348+03:00Euro poikineen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi3pIkoZzazYTu6H09-xRPUxDujxSoMVEXHf-VWa7_xO0tIQS0c3QAgCm5Z8evvHP59qKtHCVth_idWtB2VBCwUN313JwEEQHT3XHdcmwd6Z3iffsOgALGSwnMH6CCXi4qaJPjyA/s1600/67495188_10156882657879930_8370185605367201792_n.jpg" imageanchor="1" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: #0066cc; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-left: 1em; margin-right: 1em; orphans: 2; text-align: center; text-decoration: underline; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi3pIkoZzazYTu6H09-xRPUxDujxSoMVEXHf-VWa7_xO0tIQS0c3QAgCm5Z8evvHP59qKtHCVth_idWtB2VBCwUN313JwEEQHT3XHdcmwd6Z3iffsOgALGSwnMH6CCXi4qaJPjyA/s400/67495188_10156882657879930_8370185605367201792_n.jpg" width="400" /></a></div>
Tänä kesänä on mediassa ollut keskustelua eläinlääkärikuluista - siitä, mikä niitä nostaa, miten niihin pitäisi varautua, ja onko ylipäänsä järkevää hankkia lemmikkejä, jos ei ole varaa hoitaa niitä.<br />
<br />
Meillähän menee yleensä rahaa lähinnä koirien hammashuoltoon (pahempien ongelmien ehkäisemiseksi). Eli olemme olleet sen suhteen melko onnekkaita. Mutta tänä kesänä taloutemme rahalaaria on tyhjennetty kaksin käsin ja mätetty euro poikineen eläinlääkäreiden tilipussia lihottamaan.<br />
<br />
Kesäkuun puolivälissä Nessa juoksi tavallista aamuralliaan, mitä nyt nuoret vinttikoirat ja vähän vanhemmatkin mielellään harrastavat. En nähnyt sen kompastuvan, enkä kuullut vinkaisua, mutta kutsuessani koiran luokseni se ontui. Tutkailtuani asiaa vika paikallistui oikean etukäpälän sisimpään varpaaseen. Maallikkokin hoksasi varvasta tunnustellessaan, että murtunuthan se oli, vaikkei Nessa sitä juuri aristanutkaan. Samalle päivälle onneksi saatu eläinlääkäriaika röntgenkuvineen vahvisti asian. Koska kyseessä oli irtonainen murtuma - luu oli siis poikki, eivätkä päät koskettaneet toisiaan - eläinlääkäri totesi, ettei kirurginen korjaaminen kannata. Koipi laitettiin kipsiin, jota oli tarkoitus pitää kaksi viikkoa ja siirtyä sitten kevyempään siteeseen.<br />
<br />
Paitsi että muutaman päivän kuluttua kipsin läpi alkoi tihkua nestemäistä substanssia, joka erehdyttävästi muistutti märkäeritettä. Eipä muuta kuin päivystykseen, kipsi auki ja anturahiertymän toteaminen. Parin konsultoivan eläinlääkärivisiitin tuloksena käpälä päätettiin pitää pelkässä kevyessä tukisiteessä. Ulkoilua vain remmissä ja kintulle lepoa mahdollisimman paljon.<br />
<br />
Kuukauden päästä mentiin kontrolliröntgeniin. Siellä vahvistui tosiasia, jota olimme jo epäilleetkin katseltuamme Nessan "lepäämistä": murtuma ei ollut luutunut neljässä viikossa lainkaan. Suosituksena oli amputointi tai varpaan jättäminen silleen, koska enää se ei paranisi. Kysyttyämme vielä toisen eläinlääkärin mielipiteen päädyimme ensin mainittuun vaihtoehtoon. Ilman varvasta urheilullinen koira pärjäisi kuulemma huomattavasti paremmin kuin kera rempulavarpaan, joka olisi koko ajan töksähtämässä johonkin ja saattaisi aiheuttaa pahemmankin vamman.<br />
<br />
Viikko sitten varvasparka sai lähtöpassit. Toipilas ulkoilee edelleen remmissä ja viettää sisätiloissa aikaa happamana tötterö päässä. Viikon päästä - jos matkaan ei enää tule uusia mutkia ja toivottavasti ei tule - poistetaan tikit ja siirrytään vähitellen normaaliin liikuntaan ja elämiseen. Virtaa tosin on kertynyt koneeseen sen verran, etten ihmettelisi, jos kohta jokin ruumiinosa on taas paketissa tolkuttoman riehumisen jäljiltä.<br />
<br />
Kaikkiaan kesäisen varvassaagan kustannukset ovat kivunneet yli tonniin, josta tosin suurimman osan pitäisi tulla vakuutukselta takaisin (niin, Nessalle päädyimme jopa ottamaan vakuutuksen, koska vinttikoirat ovat varsinkin nuorina verraten onnettomuusalttiita, mikä oli todistettava).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg60DfwOJApaL913fViDjSe3xK4Prcm5xzIbjGCp02PtmETIl2zxy5x0WsEmxSW1LbqndS2LDTwigfEVTEHy01yJ8Hwq8-bBxtBFro7PqzP4yhnNq4TEOPwBSu66YiXZYRX5pipeA/s1600/67086010_10156865832009930_180896089702924288_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg60DfwOJApaL913fViDjSe3xK4Prcm5xzIbjGCp02PtmETIl2zxy5x0WsEmxSW1LbqndS2LDTwigfEVTEHy01yJ8Hwq8-bBxtBFro7PqzP4yhnNq4TEOPwBSu66YiXZYRX5pipeA/s320/67086010_10156865832009930_180896089702924288_n.jpg" width="320" /></a></div>
Muttei siinä vielä kaikki. Heinäkuussa Nessa poimi ensin jostain jonkin koirien koleran - hämmästyttävää sinänsä, koska eihän se ulkoillut muualla kuin omalla pihalla remmissä varpaansa takia. Tuloksena oli viikko vesiripulointia, johon mitkään tukihoidot eivät auttaneet. Lopulta hoitona oli kaksi kertaa nesteytystä eläinlääkärillä ja vatsa-antibiootti, joka laittoi hanan kerralla kiinni. Muutaman päivän päästä Ferris sitten vietti oman sairasviikkonsa ja piipahti niin ikään tiputuksessa, ennen kuin sai samat tropit ja toipui. Nämä ripuliretket maksoivat yhteensä noin 500 euroa.<br />
<br />
Raha on vain rahaa ja onneksi meillä oli sitä sen verran, että pystyimme hoidot maksamaan - noin ylipäänsähän lemmikinomistajilla kannattaisi aina olla jonkinlainen puskurirahasto tai edes varasuunnitelma pahan päivän varalle. Ja onneksi meillä ei ollut varattuna mitään reissuja heinäkuulle, koska ne olisi pitänyt tietysti perua, kun kotona oli toipilas ja parhaimmillaan kaksikin.<br />
<br />
Niin ikään myönteisesti ajateltuna tämän kesän jäljiltä tuntuu joka tapauksessa siltä kuin olisi käyty tuttuun tapaan kahden viikon alppireissulla: rahaa on vähän ja univelkaa paljon.<br />
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1YYeFdLaZfnv7UCybcUFTyuv_TTHMSS2VDG-sEVOtcLYr-H1SaI6GCdB0ioXThOL3QMs1SuB7bsUzsLTTZrfYuSyPjkueu6_QtAHDgvU7SiXJ33s9XLJ1bbSTIV5CsZJYAhCshA/s1600/67086010_10156865832009930_180896089702924288_n.jpg" imageanchor="1" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; clear: left; color: #0066cc; float: left; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: underline; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><br /></a></div>
<br />Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-85975241014370890892019-04-15T16:14:00.001+03:002019-04-15T16:20:47.995+03:00Jurtta siirtyyNo niin. Pagistaanin historian pisin päivitystauko päättyy. En ole näköjään kirjoittanut joulukuun jälkeen mitään, ja sitten päätän naputella jotain juuri sillä viikolla, jolla on ilmankin liki tuntiaikataulu.<br />
<br />
Eduskuntavaalit olivat ja menivät, eikä niistä sen enempää. Aika näyttää, mihin suuntaan uusi kokoonpano Suomea vie. Olen huomannut, että yhä vaikeammaksi on käynyt sopivan ehdokkaan - tai oikeastaan puolueen - löytäminen. Johtuneeko se minusta vai puolueista, mene ja tiedä.<br />
<br />
Huushollimme kannata ravistelevampi uutinen on ehkä se, että jurttamme siirtyy taas. Ei tosin kovin kauaksi nykyisestä. Tilaisuus teki varkaan: kun muuan 30-luvun hirsitalo Liperin kirkonkylällä oli ja pysyi myynnissä useamman vuoden ajan, annoimme lopulta periksi ja kävimme ihan vain katsomassa sitä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että vastoin päätöstäni olla muuttamatta taajamaan ennen kuin on aivan pakko, olemme päätymässä kuntakeskukseen tuon kahdelle hengelle turhan ison talovanhuksen pehtooreiksi. Tämä rakkaaksi käynyt hehtaarin pikkutila taas saa uuden omistajan (totuuden nimissä vähän lisätilaa olemme kyllä kaipailleet jo pidempään; nyt sitä sitten tulee niin, että pelkkä tupa on nykyisen talomme kokoinen).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdS-1tnWgKHkwEwQtHupuHbjYcvgTIqeMAlkMVkS6Ok1H1kub9wPSrm-ivbgBtfTrhtspeEI8Vtq5ZGw75jdslKbr6hM8UUkYkEwm3bpZNUQshjv0bmifYWY7r0XSxRZxbWniCEw/s1600/56659915_10156631607159930_7930774008188895232_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdS-1tnWgKHkwEwQtHupuHbjYcvgTIqeMAlkMVkS6Ok1H1kub9wPSrm-ivbgBtfTrhtspeEI8Vtq5ZGw75jdslKbr6hM8UUkYkEwm3bpZNUQshjv0bmifYWY7r0XSxRZxbWniCEw/s320/56659915_10156631607159930_7930774008188895232_n.jpg" width="320" /></a></div>
Remonttikin jatkuu. Johan sitä on tehty yhteen menoon kymmenkunta vuotta kolmessa kohteessa. Kuvassa tulevan makuuhuoneen seinään päätyy ikisuosikkimme<i> Kiurujen yö </i>vuodelta 1958<i>,</i> tällä kertaa alkuperäisenä, sinimustana versiona.<br />
<i></i><i></i><br />
Oikeastaan nykyisestä kodista luopumisesta tekee vaikeanhaikeaa juuri se, että olemme <a href="http://pagistaan.blogspot.com/2015/06/kesa-toi-timpurin.html" target="_blank">tehneet täällä</a> niin paljon itse. <a href="http://pagistaan.blogspot.com/2015/09/rakennussarja.html" target="_blank">Hirsisen saunarakennuksenkin</a> kokosimme käytännössä kahdestaan. Pari kaveria pistäytyi auttamassa ja timpurit tekivät joutessaan kattopanelointeja, joihin meillä olisi mennyt ikä ja terveys.<br />
<br />
Ja aina, kun muuttaa, jättää asunnon tai talon myötä taakseen yhden elämänvaiheen. Tämä näkökohta on varmaan se, mikä asiassa eniten kirpaiseekin. Tulevasta ei tiedä, mennyttä sävyttää jo jonkinlainen nostalgia. Ensi kesänä kukkamaastamme nousevia maatiaisperennoja katselee ja (toivottavasti) hoitaa joku muu, minä taas katselen jonkun toisen aikoinaan istuttamia kasveja.Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-24954720644079812502018-12-27T10:54:00.005+02:002018-12-27T10:57:43.608+02:00Hieman myöhässä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjv0lt3WUl5r4mfH1a0j6A2nw2dHC5OMRptNcsQyySrhhWY5OE8ZP3Jjmszrh-HnYZeCCo63KSpkh6zPYvM8X6PfbF6JKnoEjM5Rju3X10I52OcM3QcOY0CQRwyOyNtNX_0yicQjQ/s1600/48421736_306420170214206_8963907844118151168_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1068" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjv0lt3WUl5r4mfH1a0j6A2nw2dHC5OMRptNcsQyySrhhWY5OE8ZP3Jjmszrh-HnYZeCCo63KSpkh6zPYvM8X6PfbF6JKnoEjM5Rju3X10I52OcM3QcOY0CQRwyOyNtNX_0yicQjQ/s320/48421736_306420170214206_8963907844118151168_n.jpg" width="213" /></a></div>
Kovin hiljaiseksi käynyt Pagistaan toivottaa leppoisaa joulunaikaa hieman myöhässä. Mutta vielähän se joulu jatkuu.<br />
<br />
Olemme olleet siipan kanssa kimpassa pikaisesti laskettuna 14 joulua. Kaksi niistä on ollut sellaisia, jolloin emme ole lähteneet kotoa minnekään joulunviettoon, vaan meillä on ollut ilo kattaa pöytä myös jouluvieraille. Tämä oli toinen niistä. Toki on mukavaa saada kutsuja joulunviettoon muualle, mutta kyllä oman saunan lämmittämisessä aattona on kiistämätön hohtonsa - ja meidän osaltamme siis myös harvinaisuusarvonsa.<br />
<br />
Tulevalle vuodelle haluaisin luvata hieman tiheämmän päivitystahdin, mutta kalenteri näyttää jo nyt siltä, etten taida tohtia. Kommenttilaatikon hiljaisuudesta voinee päätellä, ettei kollektiivinen menetys ole kovin suuri. Jostain syystä kuitenkin tykkään pitää blogin hengissä, vaikka näin kituliaanakin. Täyttäähän tämäkin jo 14 vuotta ihan näinä päivinä.Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-7482399576063400772018-10-15T16:39:00.002+03:002018-10-15T16:39:45.712+03:00Ei pitänyt tulla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzT0ZzQm-ZHQZHk3Ncl7E9CysYkwKRxRn-ffRNfN6kvXFHN9JXUjgIsQQ8wAqgzwJbX98ZZPeOuJICc_oZiawxJeAfFXqai1f3yTlv8TnJaNicBtjhRbnJFSoqz7XzMH8KrSGFLw/s1600/44093844_10156263615819930_5406616905081421824_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzT0ZzQm-ZHQZHk3Ncl7E9CysYkwKRxRn-ffRNfN6kvXFHN9JXUjgIsQQ8wAqgzwJbX98ZZPeOuJICc_oZiawxJeAfFXqai1f3yTlv8TnJaNicBtjhRbnJFSoqz7XzMH8KrSGFLw/s320/44093844_10156263615819930_5406616905081421824_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Meillehän <a href="http://pagistaan.blogspot.com/2013/05/hyvat-perustelut.html" target="_blank">ei pitänyt</a> tulla skotlanninhirvikoiraa. Verrattain lyhyt ikä, isojen vinttikoirien terveysriskit... monta hyvää syytä oli jättää hankinta haaveen tasolle.<br />
<br />
Ei se sinne kuitenkaan jäänyt. Meillä on laumassa taas kolme koiraa - ja lisäksi Rocky äidin luona etäjäsenenä. Nessa, koko nimeltään Black Jade's Dirleton, on kohta 15-viikkoinen ja jo bedlingtoninterrieriä isompi. Kuten kuvasta näkyy, ei mene kauaa, ennen kuin residentti lurcherkin jää tulokkaaseen nähden pieneksi. Voi olla, että pikkuinen torppamme alkaa pian toden teolla tuntumaan ahtaalta, joskin skotit ovat aikuisina varsin rauhallista porukkaa.<br />
<br />
Jouduin keväällä luopumaan hevosestani kolmen vuoden jälkeen; aika ei kerta kaikkiaan enää riittänyt sen täysipainoiseen liikuttamiseen ja hoitamiseen, kun työperäiset velvoitteet vähitellen lisääntyivät. Kai siitä löytyi sitten hyvä syy edes hankkia ponin kokoiseksi kasvava koira. Ja huolten määrän pitänee ihmisen elämässä olla enemmän tai vähemmän vakio.Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-87498921515513434372018-08-16T12:19:00.002+03:002018-08-16T12:21:14.452+03:00Miltä ilmastonmuutos kuulostaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-_A2cUcWQDZRKRdk5atbgvWazumFr1Kye-9xW1tRc-HTjTHWPeRrifhl9U-pDDLyxQVCfiRyPwlN50ibl4VCkHoYQJLbFMbos98gnfup3PNxc_jcfnbSML8f7BR7UoVmBwox-5g/s1600/38476970_10156108425969930_777932466953388032_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-_A2cUcWQDZRKRdk5atbgvWazumFr1Kye-9xW1tRc-HTjTHWPeRrifhl9U-pDDLyxQVCfiRyPwlN50ibl4VCkHoYQJLbFMbos98gnfup3PNxc_jcfnbSML8f7BR7UoVmBwox-5g/s1600/38476970_10156108425969930_777932466953388032_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-_A2cUcWQDZRKRdk5atbgvWazumFr1Kye-9xW1tRc-HTjTHWPeRrifhl9U-pDDLyxQVCfiRyPwlN50ibl4VCkHoYQJLbFMbos98gnfup3PNxc_jcfnbSML8f7BR7UoVmBwox-5g/s1600/38476970_10156108425969930_777932466953388032_o.jpg" imageanchor="1" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; color: #0066cc; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-left: 16px; margin-right: 16px; orphans: 2; text-align: center; text-decoration: underline; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-_A2cUcWQDZRKRdk5atbgvWazumFr1Kye-9xW1tRc-HTjTHWPeRrifhl9U-pDDLyxQVCfiRyPwlN50ibl4VCkHoYQJLbFMbos98gnfup3PNxc_jcfnbSML8f7BR7UoVmBwox-5g/s400/38476970_10156108425969930_777932466953388032_o.jpg" style="cursor: move;" width="400" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimBX4wDWvU6xmHbGL5Fr0uVkhsSLL0HMovGH5aw25aKOLZ5HGgit7YcxIzpC2KE1kCnj-d_nxvGTwjmr2YUQdP2XdngwbOImLsr5-u_LzsoeQxrMWD1bTdmf_A3wo-PeGNCjoKCg/s1600/38674372_10156108425334930_3085373388684787712_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><b></b><i></i><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br /></a></div>
Vastauksena otsikon kysymykseen: se kuulostaa esimerkiksi siltä, kun serakki - eli jääpylväs - tai kokonainen jäätikön reuna sortuu<span style="background-color: transparent; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"> </span>alas kalliojyrkänteeltä. <br />
<br />
Kävimme tekemässä taas perinteisen kesälomareissun Alpeilla. Pienen akklimatisoitumispatikan jälkeen pystytimme telttamme Breithornin alapuoliselle jäätikölle aivan Sveitsin ja Italian rajalle. Samoilla kieppeillä siippa oli telttaillut kiipeilykavereineen 13 vuotta sitten. Tavoitteenamme oli kiivetä muutamia nelitonnisia - muun muassa kaksoset Castor ja Pollux - ja se täyttyikin jopa odotuksia paremmin.<br />
<br />
Ennen ylöspäin lähtöä yövyimme Valtournenchen kylässä eräässä pikkuhotellissa, jonka omistaja työskentelee myös vuoristo-oppaana. Suunnitelmistamme kysellessään hän huomautti, että köytemme oli jäätiköllä liikkumiseen aivan liian lyhyt; kuulemma railoja oli paljon ja kulkeminen vaarallista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpS8EjHRyBMQLlDJX7STg-UmZMhvcEyeHnUOjxYThyQXYv0c3mhWD9VKSFejxyjRsbBuguZJk9GostyDRfJ8feSWGBeWm9GiyY799M9Rvbas7AqVABmLXD_Srrh9KqU-D8s_gHLA/s1600/38674372_10156108425334930_3085373388684787712_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpS8EjHRyBMQLlDJX7STg-UmZMhvcEyeHnUOjxYThyQXYv0c3mhWD9VKSFejxyjRsbBuguZJk9GostyDRfJ8feSWGBeWm9GiyY799M9Rvbas7AqVABmLXD_Srrh9KqU-D8s_gHLA/s1600/38674372_10156108425334930_3085373388684787712_o.jpg" imageanchor="1" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: transparent; clear: left; color: #0066cc; float: left; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; orphans: 2; text-align: center; text-decoration: underline; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpS8EjHRyBMQLlDJX7STg-UmZMhvcEyeHnUOjxYThyQXYv0c3mhWD9VKSFejxyjRsbBuguZJk9GostyDRfJ8feSWGBeWm9GiyY799M9Rvbas7AqVABmLXD_Srrh9KqU-D8s_gHLA/s320/38674372_10156108425334930_3085373388684787712_o.jpg" width="320" /></a></div>
Oikeassahan hän köytemme pituudesta oli - se on ollut kompromissi näillä yhdistetyillä patikka- ja kiipeilyreissuilla - joten kävimme vielä aamulla ostamassa reilusti pidemmän köyden kylän urheilukaupasta. Ja hyvä niin. Noiden 13 vuoden aikana jäätikkö oli käynyt tosiaan reilusti rikkonaisemmaksi, ja hellejakso vielä hankaloitti tilannetta. Aamulla railon yli saattoi kulkea hyvä lumisilta - joskaan ei niihinkään ole koskaan luottamista - mutta iltapäivällä palatessa se oli sulanut ja tyhjyyden yli oli tehtävä kunnon loikka. Ensimmäisenä päivänä telttapaikkaa etsiessämme hupsahdinkin railoon, onneksi vain nivusiani myöten.<br />
<br />
Niin ikään alussa mainittuja jäätikönreunojen murtumisia ja sortumisia tapahtui pitkin päivää; tuon tuostakin jostain kuului ukkosenkaltainen jyrinä. Ikiaikaiset jääkentät antavat periksi sekä rymisten että hiljaa huveten, kun lämpötila nousee. Jo omien alppireissujeni aikajänteellä, eli 12 vuoden aikana, jäätiköiden sulaminen on ollut silminnähtävän nopeaa (esimerkiksi Gran Paradisolle kiipesin vuonna ensin 2008 ja uudestaan 2016, ja kahdeksassa vuodessa jäätikön reuna oli vetäytynyt niin, että reitin alku oli muuttunut täysin). <br />
<br />
On tietysti hurskastelua taivastella ilmastonmuutosta samalla, kun itse on edistänyt sitä lentämällä maailmalle ja takaisin. Mutta yhtä kaikki, jäätiköiden sortumista kuunnellessa käy kouriintuntuvaksi se ikävä aavistus, että nyt ovat käynnistyneet kehityskulut, joihin ihmisellä ei enää ole todellista kontrollia.<br />
<br />
Yrittää silti pitää. On pakko.Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-84339994819580408742018-06-12T13:36:00.003+03:002018-08-16T12:22:03.393+03:00Koska se on minusta nätti<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9Hll_Iyo6qM0pmY0lT4O5QZjvUDeI-1dwJlYKp_b7KJgcvTu2Sa_7sykBSZpJqKkroprzOwNOUCpflCjjbMUfRON0fpyBFC068kNWBKHhztuFGdvw4L5YGn5fXXl4GszY1ae4SA/s1600/35296322_10155987044789930_7702795554979315712_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9Hll_Iyo6qM0pmY0lT4O5QZjvUDeI-1dwJlYKp_b7KJgcvTu2Sa_7sykBSZpJqKkroprzOwNOUCpflCjjbMUfRON0fpyBFC068kNWBKHhztuFGdvw4L5YGn5fXXl4GszY1ae4SA/s320/35296322_10155987044789930_7702795554979315712_n.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
Kuvassa ei ole lupiinia, vaan pihaniittymme koiranputkipitsiä (joka odottaa hypoteettisten lampaiden tai akuutimmin raivaussahan käsittelyä, ennen kuin alta puskeva pelto-ohdake pääsee kukkaan). Mutta lupiini on viime aikoina ollut taas puheenaiheena sosiaalisen median puutarhakeskusteluissa.<br />
<br /></div>
<div>
Alkukesähän on aikaa, jolloin kannustetaan <a href="https://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/omalla-pihalla/tunnista-vieraslajit" target="_blank">vieraslajien</a> torjuntaan. Luonnonkasveilta aggressiivisesti kasvutilaa vieviä tulokaslajeja ovat muun muassa jättipalsami, jättiputket, kurttulehtiruusu - ja komealupiini. Jälkimmäinen on se, joka näyttää herättävän vuosi toisensa jälkeen suurimmat intohimot. Moni puolustaa lupiinia suureen ääneen ja uhkailee jopa sen edelleen levittämisellä.<br />
<br /></div>
<div>
Miksi? Koska se on <i>minusta </i>nätti. Koska siitä ei <i>minusta </i>ole mitään haittaa. Koska se on<i> minusta</i> tienpientareilla kivemman näköinen kuin jotkut mitättömät ruohot.<br />
<br /></div>
<div>
Suuri lupiinikeskustelu on hyvä esimerkki yleisestä ajattelumallista, jossa oma mielipide tai tuntemus on argumenttina aivan yhtä arvokas kuin tutkittu fakta. Jokainen voi tässä mallissa olla kaikkien alojen asiantuntija ja ajaa omaa näkemystään varmana sen paremmuudesta muihin nähden. </div>
<div>
Keskustelu on tietysti vain keskustelua. Mutta kun ajatuksesta siirrytään toimintaan, vaikkapa nyt lupiinien tarkoitukselliseen levittämiseen, vahinkoa alkaa tapahtua.<br />
<br /></div>
<div>
Ihmisten inttämisestä ärtyessä on toki hyvä muistaa, että kenties meillä jokaisella - itseämme valistuneina ja analyyttisinä pitävilläkin - on omat lupiinimme. Ei tehne yhtään pahaa olla tarkkana varsinkaan silloin, kun huomaa keskustelun kääntyvän itselle tärkeisiin, tunteita nostattaviin aiheisiin.</div>
Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-71448068388070846842018-04-11T11:52:00.000+03:002018-04-11T11:52:03.685+03:00PönttöjäPäivän maakuntalehdessä oli taas maa- ja metsätalouden teemasivut. Kolumnissaan Metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntija esitti huolensa kuusi- ja töyhtötiaisten ja muiden kolopesijöiden kantojen vähenemisestä. Ratkaisuksi hän ehdotti, että hakkuuaukeiden "säästöpuihin" laitetaan linnunpönttöjä.<br />
<br />
Pönttöjen ripustaminen ovat aina kannatettava ajatus, mutta ehdotus kuvastaa minusta hienosti suomalaista metsäkeskustelua nykypäivänä. Asiantuntijoiden varoitukset metsäluonnon monimuotoisuuden vähenemisestä on sujuvasti sivuutettu biotalouden huumassa (Suomessa biotalous tuntuu tarkoittavan lähinnä lisää sellukattiloita). Metsäähän kasvaa aina lisää!<br />
<br />
Samalla pragmaattisuudella voi ajatella, että kolopesijä on tyytyväinen, kun sillä on pesäkolo. Sillä ympäröivällä metsällähän ei niin väliä ole (oikeasti toki on; tiaiset hakevat ruokansa vanhojen kuusien rungoilta ja oksilta, eikä töyhtötiainen edes halua ylittää yhtään laajempia aukeita).Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-49515027796738015422018-03-22T13:27:00.002+02:002018-03-22T13:27:47.481+02:00Virpomisesta ja "kulttuurisesta omimisesta"<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0zVDdTdBLfL17jQAXy9bQm8b5iEkSjpEsLUJfQIJkHbUEVaxBXkMOsxwVOCw9J-LVWQp8oC2uquagnot7o8rNCFMKLze9btpYjhVTXm-TTtEhl5P-kEHaiLHJXRyTTbTyV1nVoA/s1600/28953942_1845157502181662_353379715942146574_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0zVDdTdBLfL17jQAXy9bQm8b5iEkSjpEsLUJfQIJkHbUEVaxBXkMOsxwVOCw9J-LVWQp8oC2uquagnot7o8rNCFMKLze9btpYjhVTXm-TTtEhl5P-kEHaiLHJXRyTTbTyV1nVoA/s320/28953942_1845157502181662_353379715942146574_o.jpg" width="320" /></a></div>
Virpominen karjalaisessa ja ortodoksisessa kulttuurissa hyväksyttiin juuri UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön listaan yhdessä <a href="http://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/File/3347/kansallinen-luettelo-2017.pdf" target="_blank">noin puolensadan suomalaisen perinteen kanssa</a>. Siitäpä juohatuin miettimään<i> kulttuurista omimista. </i><br />
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
Suomessahan kulttuurista omimista eli appropriaatiota on pohdittu ennen muuta saamelaiskulttuurin näkökulmasta, näkyvänä esimerkkinä niin sanottujen feikki-saamenpukujen käyttäminen sekä saamelaisuuden karnevalisointi ja banalisointi. Keskustelua on käyty myös muun muassa intiaanipäähineistä, rap-musiikista, rastahiuksista ja joogasta. Menemättä nyt sen syvemmälle aiheeseen tai esimerkkeihin todettakoon lyhyesti, että käsitteellä tarkoitetaan pääsääntöisesti sitä, että enemmistökulttuurin edustaja lainaa tai omii toisen kulttuurin - yleensä vähemmistökulttuurin - piirteitä omaan käyttöönsä. Siihen katsotaan liittyvän erilaisia vallankäytön ja sorron elementtejä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sitäpä siis puoliksi huvittuneena tuumin, että eipä kukaan ole vielä virpomista ottanut puheeksi tämän teeman tiimoilta. Ortodoksithan ovat jo vuosikymmeniä harmitelleet länsisuomalaisen trulliperinteen sekoittumista karjalaiseen virvontaperinteeseen (jossa siis ajatuksena on toivottaa siunausta ystäville ja sukulaisille). Niin ikään ovelta ovelle kiertely karkkien tai rahan toivossa ei alkuperäiseen virpomisajatukseen kuulu. Kun esimerkiksi karjalaistaustainen arkkipiispa on aihetta medioissa kommentoinut, on hänet oitis leimattu mielensäpahoittajaksi, niuhottajaksi ja ankeuttajaksi. Onhan sentään kyseessä lasten viaton hupi! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kulttuurisen omimisen käsite ja sen rajojen määrittäminen - edes nykypäivässä, menneisyydestä puhumattakaan - on monin tavoin ongelmallista, enkä tosiaankaan vakavissani sano, että keskustelua tulisi nyt virpomisesta käydä, sen enempää kuin karjalanpiirakoiksi kutsutuista paistopisteiden paksukuorisista einespiirakoistakaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta sitä kyllä pohdin, että aivan lähelle on yleensä ottaen vaikeampi nähdä kuin kauas. Samaten kuin sitä, että suhteessamme uskontoihin on hieman "rusinat pullasta"-ajattelua. Vuodenkierron juhliin liittyy kaikenlaisia kivoja uskontolähtöisiä ruoka- ja askarteluperinteitä, joita on mukava soveltaa, mutta itse uskonnollisuus lajista riippumatta tuottaa jonkinlaista kollektiivista ahdistusta ja kiusaantuneisuutta. Niinpä se siivotaan mieluummin visusti pois nykyihmisen silmistä kaikilla elämänalueilla, tai vaihtoehtoisesti vähätellään ja pilkataan satuolentoihin aikuisinakin uskovia tolvanoita. Esimerkiksi joulun ja pääsiäisen osalta näyttää olevan myös trendikkäämpää tähdentää perinteiden esikristillisiä juuria, vaikka uskonnottomiksi julistautuvien voisi kuvitella kavahtavan loogisesti niitäkin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pagistaanin virtuaalivitsalla virvotaan joka tapauksessa onnea ja menestystä tasapuolisesti kaikille.<i> Tuoreeks terveeks, tulevaks vuueks!</i> Palkaksi riittää, että yritetään olla siivosti itse kukin.</div>
Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-33977323220527001652018-02-20T12:02:00.002+02:002018-02-20T12:05:05.635+02:00"Rossija - moja istorija", eli visiitti historiallis-patrioottisen kasvatuksen ytimeen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFzig1sWw5C6mJUMrJvw8jyFPYA_DOSYNSGKxoNMsgXTVadL9qX-PcGXayqM2tKJffeWFVyvPodrILDbjMyCujjpbWNrcoNKsWhDSRcdwOCWmb5OXWtFZZuzf96luQxyTzlnOHnw/s1600/28310189_10155721804139930_1461829584_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFzig1sWw5C6mJUMrJvw8jyFPYA_DOSYNSGKxoNMsgXTVadL9qX-PcGXayqM2tKJffeWFVyvPodrILDbjMyCujjpbWNrcoNKsWhDSRcdwOCWmb5OXWtFZZuzf96luQxyTzlnOHnw/s400/28310189_10155721804139930_1461829584_o.jpg" width="400" /></a></div>
Kävin taas puolentoista viikon työreissulla Pietarissa; kansalliskirjastossa istumista sekä hieman luennointi- ja opetustöitä. Yhtenä päivänä kirjasto oli siivouspäivän takia kiinni, joten otin tilaisuudesta vaarin ja kävin viran puolesta katsastamassa upouuden<i> Rossija - moja istorija</i> -historiapuiston. Tai puistoksi sitä sanotaan, mutta pikemminkin kyseessä on jonkinlainen interaktiivinen museo, näyttely tai informaatiokeskus.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwEMXTXC9QAMYJwJVwf4HTSdauZK3rKC3qClcrvtsTMGRUfmFCcjrUaofVR5jcb4-ocaZN2QyTP6f31RXQWFDibLUldY6ZfkGUw-GiQVrOLn6x24-NeNFsSJsPcsr1_P1STaowiA/s1600/28278067_10155721775934930_1996043569_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwEMXTXC9QAMYJwJVwf4HTSdauZK3rKC3qClcrvtsTMGRUfmFCcjrUaofVR5jcb4-ocaZN2QyTP6f31RXQWFDibLUldY6ZfkGUw-GiQVrOLn6x24-NeNFsSJsPcsr1_P1STaowiA/s320/28278067_10155721775934930_1996043569_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ruhtinas Vladimir - Venäjän kristillistäjä</td></tr>
</tbody></table>
Samanlaisia keskuksiahan on viime vuosina perustettu suuriin kaupunkeihin ympäri Venäjää. Niiden kohdeyleisönä ovat nimenomaan venäläiset, eivät niinkään turistit, niin kuin jo nimi - "Venäjä - minun historiani" - kertoo, samoin kuin se, että liki kaikki materiaali on ainakin toistaiseksi vain venäjäksi.<br />
<br />
Kierros alkaa Venäjän alueen esihistoriasta ja etenee erilaisten interaktiivisten videoklippien kuljettamana keskiaikaan ja siitä eteenpäin aina nykypäivään saakka. Minua kiinnosti erityisesti varhaisen historian esittäminen 1500-luvulle saakka - ja osapuilleen sinne saakka voimani riittivätkin, mitä tuli ylitsepursuavan tarjonnan yksityiskohtaisempaan tarkasteluun.<br />
<br />
Venäjän varhaisvaiheet esitetään värikkäästi ja tunteisiin vetoavasti kaikilla tutuilla myyteillä ja legendoilla höystettynä. Asiantuntijaääntä edustavat 1800-luvun kansallismielisten historioitsijoiden sitaatit seinillä; sen kriittisempää tai analyyttisempää lähestymistapaa esimerkiksi keskiaikaisten lähteiden käyttöön on turha hakea. Visiittini aikaan paikalla olleita koululaisia ja lapsiryhmiä kiinnostivat tietysti erityisesti värikkäästi ja dramaattisesti tehdyt klipit keskiaikaisista taisteluista.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheitWXIHoOGqAkyYpspwIEB4JuVb5ei_1dk-oTV03UsxHigj7a-VeZ7ETQoIQbnsUu-2-TC3mlIKvTCwgpwS6bkAa4WT7bmOQhr8EalNU27-HGyVKBQc7QD_QWuPm7CQOjV3HbcQ/s1600/28278180_10155721806449930_2012289238_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheitWXIHoOGqAkyYpspwIEB4JuVb5ei_1dk-oTV03UsxHigj7a-VeZ7ETQoIQbnsUu-2-TC3mlIKvTCwgpwS6bkAa4WT7bmOQhr8EalNU27-HGyVKBQc7QD_QWuPm7CQOjV3HbcQ/s320/28278180_10155721806449930_2012289238_o.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Kansan historiallinen muisti"</td></tr>
</tbody></table>
Kokonaisuudessaan keskus esittää Venäjän menneisyyden peittelemättömän militaristis-uskonnollis-patrioottisessa valossa. Punaisena lankana on ajatus Venäjästä - ja jossain määrin myös Neuvostoliitosta - rauhaa aina rakastaneena valtakuntana, joka on sotinut vain puolustaakseen itseään ja omia etujaan. Tästä syystä sen toimilla on ollut myös korkeimman siunaus. Samaan sävyyn esitetään myös viime aikojen tapahtumat muun muassa Krimillä ja Ukrainassa, ja mainitaan erikseen muiden valtioiden Venäjää vastaan käymä infosota ja talouspakotteet. <br />
<br />
En epäile yhtään, etteikö tällainen instituutio ole mitä tehokkain väline tuottaa ja välittää mielikuvia kansallisesta menneisyydestä ja samalla nykyisyydestä: toisin kuin vaikkapa koulukirjoilla, sillä on käytössään niin liikkuva kuva kuin äänikin.<br />
<br />
Lohdullista kuitenkin on, että kun mainitsin visiitistäni yliopisto-opiskelijoille - tuoden keskuksen esiin modernina esimerkkinä kollektiivisten mielikuvien levittämisestä - he purskahtivat nauruun. Kriittisellä ajattelulla ja valtajärjestelmän tuottaman tiedon terveellä kyseenalaistamisella on Venäjällä edelleen vankka sijansa, niin kuin sillä on aina ollut.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-12957323513122462522018-01-03T12:23:00.000+02:002018-01-03T12:28:34.543+02:00TiernapojistaHyvää alkanutta vuotta kaikille, jotka Pagistaania yhä edelleen - 13 vuoden jälkeen! - vaivautuvat lukemaan.<br />
<br />
Kuluneen joulun aikana yleistä keskustelua herättivät muun muassa tiernapojat, tai pikemminkin näytelmän <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9981348" target="_blank">rasistisina pidetyt piirteet</a>. Stockmannkin joutui <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/stockmann-veti-pois-tiernapojat-videon-pyytaa-anteeksi-rasistiseksi-teilattua-somevideota-harkintakykymme-petti/6710602#gs.wqUgpwQ" target="_blank">vetämään videonsa pois</a>, kun siitä nousi kohu. Kohusta nousi sitten lisäkohu, kun kansa raivostui suomalaisten perinteiden repostelusta.<br />
<br />
Historiantutkijana kiinnitän aina korostetusti huomiota asioiden konteksteihin, eli viitekehyksiin. Nythän kriitikot nostivat esille "Murjaanien kuninkaan" ja tämän mustatut kasvot, joiden katsotaan viittaavan mustia alentavaan ja rasistisia stereotypioita ylläpitävään <i>blackface</i>-perinteeseen.<br />
<br />
Tiernapoikien konteksti on kuitenkin toinen. Näytelmä kertoo väljästi Kristusta tervehtimään pyrkivistä Itämaan tietäjistä, joista yksi on tavattu esittää kuvissa tummaihoisena. Tämä on sitten siirretty esitykseen, niin kuin on parhaiten taidettu, eli maalaamalla yhden esittäjän naama mustaksi. Samalla on tietenkin saatu mukaan jännittävää eksotiikkaa, joka täällä Pohjolan perukoilla on perinteisesti ollut vähissä. Tärkeää on kuitenkin huomata, että "Murjaanien kuningas" on näytelmässä sympaattinen, hyvän puolella oleva hahmo, jota ei millään tavoin esitetä pejoratiivisessa valossa, toisin kuin varsinaisen <i>blackface-</i>perinteen uhrit. Näyttelijän kasvoja ei ole maalattu siksi, että päästäisiin pilkkaamaan tai halventamaan erivärisiä ihmisiä.<br />
<br />
Tietenkin ymmärrän ja hyväksyn sen, että mielleyhtymät muuttuvat ja sen myötä vanhoja käytänteitä joudutaan oikomaan. Toivoisin kuitenkin, ettei koko tiernapoikanäytelmää nyt päädytä heittämään rasistisena ja aikansa eläneenä romukoppaan. Meillä ei ole säilynyt kovin paljon ainakaan yhtä vanhoja, kotoperäisiä jouluperinteitä. Näytelmä on hieno esimerkki yleiseurooppalaisesta perinteestä, joka on muovautunut erilaisten vaikutteiden myötä omintakeisen suomalaiseksi. Näytelmän musiikissa yhdistyvät kansanlaulut, virret ja <i>Piae cantiones</i>-kokoelman latinankieliset laulut.<br />
<br />
Sen sijaan kasvojen mustaaminen ei ole mitenkään oleellista, joten sen voisi hyvin lopettaa, jos ja kun sillä nykypäivänä on globaaleja, rasistisia konnotaatioita. "Murjaanien kuningasta" esittämään löytyy nyky-Suomesta myös normisuomalaista tummahipiäisempiä henkilöitä, toisin kuin vielä sata vuotta sitten, jos autenttisuutta halutaan. Jos vanha sana "murjaani" koetaan hankalaksi - sekään ei ole alun perin pejoratiivinen termi - hahmon nimeäminen samaa merkitseväksi "Maurien kuninkaaksi" ei olisi myöskään kohtuuttoman suuri muutos, vaikka uuden sanan lauluihin sovittaminen toisikin hieman mietittävää.<br />
<br />
Sen sijaan koko hahmon poistaminen näytelmästä tai sen muuttaminen kokonaan toiseksi runtelisi perinnettä pahasti ja kääntyisi paradoksaalisesti itseään vastaan: eikö nimenomaan olisi rasistista, jos kaikki hahmot - myös hyvä kuningas - esitettäisiin valkoisina? Ja kuten sanottu, koko tiernapoikaperinteen hautaaminen poliittisesti epäkorrektina olisi kulttuuriperinnön kannalta vahinko, todellinen lapsen heittäminen pesuveden mukana.Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-76478794133995432662017-12-20T17:13:00.001+02:002017-12-20T17:26:28.376+02:00Yhtä nopeastiLiikkuva tutkija on palannut kotiin, mutta tutkijan matkatavarat eivät, vaikka paluusta tuli tänään kuluneeksi viikko. Paluulentomme ajankohta oli poikkeuksellisen epäonninen ja kolme pakaasiamme - yhteensä noin 60 kiloa tavaraa - jäivät keskiviikon vastaisena yönä lentokentälle kaaokseen, jonka taustalla olivat lumimyrsky ja Ilmailualan unionin ylityökielto. Me sentään pääsimme hotelliin nukkumaan kolmeksi tunniksi myöhässä olleen lennon ja laukkuasian tuloksettoman selvittelyn jälkeen; moni jatkolentoa turhaan odottanut joutui yöpymään lentokentällä, kun Etelä-Suomen hotelleista ei löytynyt enää tilaa.<br />
<br />
Kuulun niihin, joiden mielestä on ehdottoman asiatonta rähistä asiakaspalvelijoille (he aniharvoin ovat henkilökohtaisesti syyllisiä ongelmiin) ja ymmärrän hyvin, että kyseessä oli poikkeustilanne: kentälle jäi noin 2000 matkatavaraa, jotka piti toimittaa oikeille omistajilleen. Näistä osa oli reissun päällä pelkillä matkatavaroilla; ei ole kovin hauskaa joutua vaikkapa Lappiin useammaksi päiväksi ilman lämpimiä vaatteita. Minullahan ei ole ollut kotiin palaajana muuta hätää kuin se, että pakaaseissa ovat muun muassa tutkimuskirjani, muistiinpanoni, suuri osa arki- ja urheiluvaatteistani, ihmisten joulumuistamiset - ja purentakisko, jota ilman jykerrän hampaani säpäleiksi. Niinpä ajattelin antaa työntekijöille työrauhan. Mutta parin viimeisen päivän kuluessa, kun laukuista ei edelleenkään kuulunut pihaustakaan, aloin toden teolla hermostua. Miten voi olla mahdollista, ettei asiakkaille tiedoteta mitään, eikä edes vastata kunnolla kyselyihin?<br />
<br />
Eilen sitten selvisi, ettei matkatavaroidemme tietoja ollut jostain syystä edes koskaan viety etsintäjärjestelmään, mikä osaltaan selittää viiveen. Nyt ne ovat siellä, ja toivon mukaan laukut vielä ennen joulua täällä.<br />
<br />
Taas kerran kyllä mietin, että sosiaalisen median aikakautena imagotappio syntyy yhtä nopeasti kuin kymmenen ihmistä kirjoittaa Facebook- tai Twitter-viestin. Lentoyhtiöiden(kin) olisi hyvä investoida kriisiviestintään ja koettaa joka tilanteessa huolehtia siitä, etteivät asiakkaat pääse tuntemaan itseään hylätyiksi huoliensa kanssa. Aina se ei onnistu - jokainenhan katsoo olevansa eniten avun tarpeessa, eikä kaikkia voi parhaimmillaankaan palvella yhtä aikaa - mutta silloin pitää pyrkiä korjaamaan tilanne jälkikäteen, tai edes se, mitä korjattavissa on. Vaikeneminen ei ole koskaan hyvä ratkaisu.<br />
<br />Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-34812166333432691602017-11-28T20:34:00.000+02:002017-11-28T20:51:05.509+02:00Yhdeksän tuntiaVapaana muista arkisista velvoitteista kuin työstä olen yrittänyt nyt syksyn mittaan miettiä, miten minun pitäisi oikein elämäni järjestää. En tällä kertaa tarkoita suuria linjoja - vaikka toki niitäkin koko ajan pohdin - vaan päivärytmiäni. Siinä kun on tuntunut olevan korjaamisen varaa. Ei ole mukavaa olla koko ajan umpiväsynyt ja stressaantunut ilman mitään järkevää syytä.<br />
<br />
Sekä tänä syksynä että viisi vuotta sitten Cambridgessa olen ollut keskimäärin paljon virkeämpi ja aikaansaavampi kuin kotona. Oikeastaan vasta nyt suostuin tunnustamaan, että kyse on pitkälti niinkin keskeisestä seikasta kuin yöunen määrästä. En voi enää kieltää sitä tosiseikkaa, että tarvitsen enimmäkseen yhdeksän tuntia unta yössä. Se on paljon, muttei epänormaalin paljon; noin kymmenen prosenttia aikuisista <a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00112" target="_blank">kuuluu tähän ryhmään</a>.<br />
<br />
Olisi toki hienoa olla yksi niistä, jotka selviävät kuudella tai seitsemällä tunnilla. Miten paljon enemmän elämässä ehtisi! Tai edes kahdeksalla. Mutta paras vuorokausirytmi minulle kiistämättä on nukkumaanmeno kymmenen korvilla ja herääminen seitsemältä. Silloin pysyn toimintakykyisenä koko päivän, eikä iltapäiväkooma iske.<br />
<br />
Kun asun yksin ja sorvaan itse omat aikatauluni - kuten tänä syksynä - tässä ei olekaan mitään ongelmaa. Saatan mennä jo yhdeksältä sänkyyn lukemaan. Mutta kun samassa taloudessa asuu vähemmällä unella pärjäävä lajitoveri, tilanne vaatii miettimistä. Siippa nousee arkipäivisin heti kuuden jälkeen, enkä minäkään enää oikein osaa jäädä nukkumaan; tietoisuus siitä, että kohta pitää lähteä töihin tai tallille ja sieltä töihin estää vaipumisen takaisin uneen. Illalla taas on mukava katsoa porukalla iltauutiset - niihin asti kumpikin puuhaa yleensä omiaan - ja sen jälkeen tunnin verran jotakin dokumenttia tai sarjaa (kyllä, olemme ylpeästi keski-ikäisiä). Mutta siinä, missä puolisolle tämä riittää päivän kierrosten laskemiseksi, minä joudun vielä lukemaan sängyssä vähintään puoli tuntia.<br />
<br />
Siinäpä ne yöunet sulavatkin seitsemään ja puoleen tuntiin, jonka siis <i>pitäisi</i> kai periaatteessa riittää, ja jolla pärjäänkin aika ajoin tarpeen tullen. Mutten siis jatkuvasti. Tähän kun vielä yhdistää taipumukseni heräillä aamuöisin valvomaan - sitä herkemmin, mitä vähemmän unta muuten saan - ei ihme, jos päivällä silmät eivät pysy auki ja arkea piinaa krooninen väsymyksen tunne, vaikkei meillä jälkikasvuttomina edes ole mitään virallisia ruuhkavuosia (jos ei muita itse hankittuja riesoja laske, kuten eläimiä).Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-83023629918853307492017-11-21T20:21:00.002+02:002017-11-21T20:21:31.779+02:00Peak District revisited<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGruuFFZ5uMm2NH6UHgrWjvlurwi5lSmcHG80rz0Ks4m2dyt5XiERNMc2fzi3tXg9lf0sA1lki5R5sxA9MJoIYWCdSRXMg2XOA8UkOj_QGg_H3bp0dvYPAhvu6bvuNMO70FMI_0w/s1600/pd8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGruuFFZ5uMm2NH6UHgrWjvlurwi5lSmcHG80rz0Ks4m2dyt5XiERNMc2fzi3tXg9lf0sA1lki5R5sxA9MJoIYWCdSRXMg2XOA8UkOj_QGg_H3bp0dvYPAhvu6bvuNMO70FMI_0w/s400/pd8.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Pistäydyin joutessani viikonloppuretkellä Peak Districtin kansallispuistossa. Kävimme siellä jo viisi vuotta sitten siipan kanssa, tosin pohjoisempana. Nyt menin eteläosaan, jonne pääsi kätevästi Birminghamista käsin junalla.<br />
<br />
Kysehän on, kuten brittiläisten kansallispuistojen osalta muutenkin, jostain muusta kuin asumattomasta erämaa-alueesta tai ikimetsistä. Peak District perustettiin vuonna 1951, ja se on Britannian ensimmäinen kansallispuisto. Se muodostuu nummialueista, pelloista ja laitumista, joiden lomassa on pieniä kyliä. Kyliä yhdistää luonnollisesti tieverkko. Vaikkei olisi autoa - kuten minulla ei yksin liikkuessani ole - päiväpatikoiden suunnittelua helpottavat paikallisbussit, joilla pääsee kätevästi siirtymään kylien välillä.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVODUIWpl3J1nW_p1PcH1RlqaQLStFUgb8SLnlM5mB6O3v1TM3-rZcZvqCB78jWhGGZCGdoLgLgMDNanEBgt-8UL4ZTUZSbm4_ZyjvhpsInGpL9VNmgyFdJjfTSqm2hkuRwr0j0Q/s1600/23621311_10155484734864930_7055120532332801619_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVODUIWpl3J1nW_p1PcH1RlqaQLStFUgb8SLnlM5mB6O3v1TM3-rZcZvqCB78jWhGGZCGdoLgLgMDNanEBgt-8UL4ZTUZSbm4_ZyjvhpsInGpL9VNmgyFdJjfTSqm2hkuRwr0j0Q/s320/23621311_10155484734864930_7055120532332801619_n.jpg" width="240" /></a>Peak Districtin alueella (kuten tietysti koko saarella) on asuttu jo tuhansia vuosia, mistä kertovat hautakummut ja kivikehät. Kylät ovat autoja ja asfalttiteitä lukuun ottamatta osapuilleen samassa kuosissa kuin 400-500 vuotta sitten. Esimerkiksi pienessä Eyamin "ruttokylässä", joka vuosina 1665-1666 karanteenasi itsensä välttääkseen paiseruttoepidemian leviämisen sen ulkopuolelle, ovat edelleen pystyssä ja asuinkäytössä ne talot, joista tauti lähti liikkeelle (räätäli oli tilannut Lontoosta kangasta, jonka mukana tuli tautia kantaneita kirppuja).<br />
<br />
Se, miksi tällä ruuhkaisella saarella asumista ja vierailemista rakastan kaikista pienistä riesoista huolimatta - ja miksi nytkin oloni on kovin ristiriitainen ajatellessani, että muutaman viikon päästä on edessä paluu Suomeen - on juuri ajallinen kerrostuneisuus; mahdollisuus maadoittaa itsensä menneeseen. Osaltaan kyse on tietysti ammatillisesta kiinnostuksesta, mutta jollain tapaa myös <br />
sisäsyntyinen eksistentiaalinen ahdistukseni helpottuu 1500-luvun pubissa aivan eri tavalla kuin suomalaisella ABC-asemalla.<br />
<br />
No, se nyt tuskin yllättää ketään. Mutta ehkä ymmärrätte, mitä tarkoitan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg01-jWuG_MD-NupqTIAT5HTQ4-Iku-F0i1fetrzpmdcRerENdWcCDrWrSyfMS4JzKpqyH0jKLX5C5zhhRBj6Z-A0U2TrqZXoSUQRk2KflNERkFUMQxY5IUUMHqmVzDHbP5JBmdCA/s1600/pd24.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg01-jWuG_MD-NupqTIAT5HTQ4-Iku-F0i1fetrzpmdcRerENdWcCDrWrSyfMS4JzKpqyH0jKLX5C5zhhRBj6Z-A0U2TrqZXoSUQRk2KflNERkFUMQxY5IUUMHqmVzDHbP5JBmdCA/s400/pd24.jpg" width="400" /></a></div>
<br />Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-89112547770914809702017-11-08T23:09:00.000+02:002017-11-08T23:12:25.844+02:00Villieläimille tärkeä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiB7ohMvzJUJd2R-frZwDIMeOnsIyWj6Ymwr6V4oMMc67bXFeMJ8UI3Uco_zkOGnvfrAwymw6ktulaWYX27af2oCZ3zCNhN08RDJqNZa3zS7n_xrdvTRmQbBqCO8OvGBE51auvwUQ/s1600/kanava.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="852" data-original-width="1136" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiB7ohMvzJUJd2R-frZwDIMeOnsIyWj6Ymwr6V4oMMc67bXFeMJ8UI3Uco_zkOGnvfrAwymw6ktulaWYX27af2oCZ3zCNhN08RDJqNZa3zS7n_xrdvTRmQbBqCO8OvGBE51auvwUQ/s400/kanava.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Viime viikolla eräänä yönä valvoessani luonnostelin mielessäni täydellisen blogitekstin, jonka ajattelin heti aamulla naputella ylös. Vaikka aie oli vielä herättyäni muistissa, teksti ei ollut. Yllätys.<br />
<br />
Birminghamin-komennusta on vielä reilu kuukausi jäljellä. Kun <i>liikkuvuusjaksolla</i> on vain muutaman kuukauden, ei asemapaikkakunnalle oikein tule kotiuduttua ja asetuttua, kun tietää, että kohta on kuitenkin paluu edessä. Pidemmän jakson kyseessä ollessa sinne on oikeastaan pakko yrittää luoda omat kuviot ja ihmissuhteet, että pysyy järjissään. Niinpä Cambridgessa asuin, kun taas täällä tuntuu, että olen vain käymässä. Niin kuin olenkin.<br />
<br />
Eikä Birmingham, Iso-Britannian toiseksi suurin kaupunki, ole paikkakuntana muutenkaan minun kuppini teetä, englanninkielistä sanontaa lainatakseni. Keskustasta puolet on rakennustyömaata ja puolet ostoskeskusta. Vaikka asun lähiössä - lähellä yliopistoa, jonka kampuksesta niin ikään puolet on rakennustyömaata - täältäkin saa ajaa polkupyörällä vilkasliikenteisen ja risteysten pirstoman tunnin, ennen kuin on maalaisteiden äärellä.<br />
<br />
Onneksi täällä on teollistumisen muistona kanavia; sellaisen vartta yliopistollekin kuljen, ja keskustaan, jos en viitsi lähijunaa käyttää. Kävin viime kuussa kuuntelemassa paikallisen luontoyhdistyksen järjestämän esitelmän ja sain tietää, että kanavaverkosto on villieläimille tärkeä viherväylä paikasta toiseen liikkumiseen. Nekään eivät pidä liikenteestä ja yrittävät parhaansa mukaan selviytyä täällä liki neljän miljoonan ihmisen seassa (jos koko metropolialue lasketaan mukaan).<br />
<br />Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-84533941830991089482017-10-07T20:59:00.001+03:002017-10-07T20:59:43.496+03:00Näkyy taivasta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6yJhPmrkQujul-CFOCGf8E2aLDK7asE6RD3ez0LaEZMaSvYNrbXgsh0q2ZcTGXkJtexwCJYavsFHFqRfJBeGos3MTTUzuaJwJZxqtzOGnpYb1Q7QraFWdzMD2P_PwFHeOnICPBA/s1600/22368978_10155381220914930_981826825_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="852" data-original-width="1136" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6yJhPmrkQujul-CFOCGf8E2aLDK7asE6RD3ez0LaEZMaSvYNrbXgsh0q2ZcTGXkJtexwCJYavsFHFqRfJBeGos3MTTUzuaJwJZxqtzOGnpYb1Q7QraFWdzMD2P_PwFHeOnICPBA/s400/22368978_10155381220914930_981826825_o.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Terveisiä Pietarista. Olen ollut täällä tämän viikon taas kirjastotöissä ja tavannut siinä sivussa kollegoita. Maanantaina lennän takaisin Englantiin, mikä tuntuu hieman hullulta ottaen huomioon, että matka kotiin Liperiin taittuisi täältä sukkelasti junalla.<br />
<br />
Tällä reissulla hoksasin vihdoin, miksi miljoonakaupungeista juuri Pietari on se, jossa minua ei ahdista oikeastaan ollenkaan (minullehan "kaupunkiloma" on jonkinlainen oksymoroni).<br />
<br />
Toisaalta se johtunee toki siitä, että olen viettänyt täällä yhteensä aikaa enemmän kuin missään muussa suuressa kaupungissa. Osaan liikkua Pietarissa, ja tänne on kerrostunut <a href="https://pagistaan.blogspot.ru/2012/02/nevan-rannalla.html" target="_blank">muistoja</a> vuosikymmenten ajalta. Mutta tärkeämpi syy lienee, että vaikka täällä on väkeä saman verran kuin Suomessa, kaupunkikuvaa leimaa ruuhka-aikoinakin tila ja väljyys (no, metrossa on tungosta, mutta matkat eivät kestä pitkään). Kiitos Pietari Suuren suuruudenhulluuden, kadut ovat leveitä ja aukiot suuria. Rakennukset eivät tunnu kaatuvan päälle. Taivasta näkyy joka paikasta reilusti ja leveä Neva avaa näkymiä omalta osaltaan.<br />
<br />
Sen sijaan esimerkiksi New Yorkin Manhattan pilvenpiirtäjineen on paikka, jonne en halua mennä, jollei ole pakko. Siellä ainoa alue, missä henki tuntuu kulkevan, on Keskuspuisto. Lontoota siedän pieninä pätkinä kerrallaan: yksi iltapäivä läpikulkumatkalla on juuri sopiva annos, siinä ehtii käydä yhdessä museossa ja kuljeksia jossakin puistossa. Moskova menettelee, mutta väsyn siellä paljon nopeammin kuin Pietarissa.<br />
<br />
Täällä tuntuu viikon oleskelun jälkeen, että toinenkin menisi, ja ehkä kolmas ja vielä <br />
neljäskin. Aina voi katsoa ylöspäin ja antaa silmille tilaa.<br />
<br />
<br />Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-64326157556873872432017-09-13T20:15:00.001+03:002017-09-13T21:41:19.308+03:00Leicesterin lottovoitto<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5cOBUfSzoUq0cejr8gpvwpZz_mQewpt0cr-n2C-u20gRPhjMDfTQWFYdOFGSTs1pKNr-06eXEdMCaNZwDSohu3qv_EvjpW7RhsEXq1jr1at3rL70QavWIJ0Kya7OBsfMoOTURHw/s1600/richardIII.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="930" data-original-width="1240" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5cOBUfSzoUq0cejr8gpvwpZz_mQewpt0cr-n2C-u20gRPhjMDfTQWFYdOFGSTs1pKNr-06eXEdMCaNZwDSohu3qv_EvjpW7RhsEXq1jr1at3rL70QavWIJ0Kya7OBsfMoOTURHw/s320/richardIII.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva on lainattu <a href="http://www.independent.co.uk/news/media/tv-radio/royal-snub-for-bbc-as-c4-bag-rights-for-king-richard-iii-burial-10093305.html" target="_blank">täältä</a>.</td></tr>
</tbody></table>
Tulin edellisen kerran Englantiin pidemmäksi aikaa tasan viisi vuotta sitten. Silloin täällä uutisoitiin ahkerasti mielenkiintoisesta projektista: kuningas Rikhard III:n (1452-1485) jäänteitä etsittiin leicesterilaisen parkkipaikan alta.<br />
<br />
Kyseinen hallitsijahan oli viimeinen Plantagenetien suvun edustaja, ja hänen kuolemansa 32-vuotiaana Bosworthin taistelussa toi valtaan Henrik VII:n (1457-1509) ja Tudorin suvun. Rikhardin ruumis tuotiin aikalaistietojen mukaan Leicesteriin, pidettiin esillä kolme päivää ja haudattiin sitten ilman sen kummempia rituaaleja kaupungissa sijainneen luostarin kirkkoon. Henrik ei halunnut, että haudasta tulee Yorkin sukuhaaran kannattajien pyhiinvaelluspaikka, jonka maaperässä saattaisi itää vallankaappauksen siemen.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvDoKyjPbc0PQ4XRHu2Q_GRj7tvJlfs1eqboA6N_jJDdXMv5n0Q-XkNQi-HXLBjDuvihfBgpX07kjpHsD8Q-5XwLDAC1_9av0KZcGPRtr-69yzs8joAbJkOChKPtKyDJcocdYPLA/s1600/richard1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="381" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvDoKyjPbc0PQ4XRHu2Q_GRj7tvJlfs1eqboA6N_jJDdXMv5n0Q-XkNQi-HXLBjDuvihfBgpX07kjpHsD8Q-5XwLDAC1_9av0KZcGPRtr-69yzs8joAbJkOChKPtKyDJcocdYPLA/s320/richard1.jpg" width="126" /></a>Rikhard oli ainoa kateissa ollut englantilainen hallitsija. Niinpä kun jäänteet vastoin realistisia odotuksia löytyivät vanhan luostarin esiin kaivetun alttarin liepeiltä ja niiden <a href="https://yle.fi/uutiset/3-6479496" target="_blank">henkilöllisyys vahvistettiin</a> seuraavana talvena DNA-tutkimuksen avulla, uutinen oli kuninkaallisiaan rakastavassa saarivaltakunnassa suuri.<br />
<br />
Suuri se oli myös Leicesterin kaupungille, jonka katedraaliin kuninkaan maalliset jäännökset haudattiin (aiheesta väännettiin vielä ankarasti kättä, koska osa sukulaisista olisi halunnut hänen viimeiseksi leposijakseen Yorkin). Britit ovat mestareita menneisyyden tuotteistamisessa, joten ei ollut yllätys, että reilun neljän vuoden jälkeen Leicesterista löytyy jo komea <a href="https://kriii.com/" target="_blank">vierailukeskus</a>, jossa multimedia, interaktiivisuus ja taitava dramatisointi tuottavat kävijälle elämyksen toisensa perään. Keskus on perustettu luostarin paikalle, ja itse kaivauspaikkaa pääsee vielä lasin alta ihmettelemään (parkkipaikka siirrettiin suosiolla muualle). Luostarin sijainti oli sopivasti katedraalin vieressä, joten kierroksen voi aloittaa tai päättää nykyiselle haudalle.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnJqkKjgCREO8ZI7YXVlt85G2KexfrIe35QylogXkH-VjQkSiuoez_xVSikkUI2inQxCOGa0m1XETKG-Z0ZQ0svLXpa66iS48-4qgj2nebfzvbqASFO5EsF6l8CdMRLR3CHcsi1A/s1600/21231714_10155296123684930_5284125024828972151_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnJqkKjgCREO8ZI7YXVlt85G2KexfrIe35QylogXkH-VjQkSiuoez_xVSikkUI2inQxCOGa0m1XETKG-Z0ZQ0svLXpa66iS48-4qgj2nebfzvbqASFO5EsF6l8CdMRLR3CHcsi1A/s320/21231714_10155296123684930_5284125024828972151_n.jpg" width="320" /></a>Jos alla on auto - kuten meillä toissaviikonloppuna oli - voi käydä myös Bosworthin taistelusta kertovassa <a href="http://www.bosworthbattlefield.org.uk/" target="_blank">keskuksessa</a><i>, </i>joka sijaitsee parikymmentä kilometriä Leicesterista länteen. Se perustettiin jo 70-luvulla oletetulla taistelupaikalle, joka tosin 2000-luvun tutkimusten myötä osoittautui sijaitsevan noin mailin päässä keskuksesta.<br />
<br />
Rikhardin osalta tämän tivolin tekee mielenkiintoiseksi se, että häneen liitetyt mielikuvat ovat perinteisesti olleet kaikkea muuta kuin imartelevia. Kiitos varsinkin Shakespearen näytelmän, hänet tunnetaan veljenpoikansa murhauttaneena rampana ilkiönä. Koska kirjoitettu historia on tunnetusti voittajien historiaa, voi olettaa, etteivät Tudoreiden historiankirjoittajat voitettua kuningasta juuri kehuneet, mikä lienee ollut pohjana myös Shakespearen tulkinnalle. <br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj5XOv0kho8sWMm3VjnCOhD3uR_ikDE6SEbl7yp0R83HIBkTRs9E0tnhMbpuWqKP7OlNjM7h9f8zoxhSYTyltZuiZC7F-IsxvnWFB35CvTfAlCiZVM5WEszUwRpoj4cab5sw9yqQ/s1600/21317573_10155296124834930_3700913067314326241_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj5XOv0kho8sWMm3VjnCOhD3uR_ikDE6SEbl7yp0R83HIBkTRs9E0tnhMbpuWqKP7OlNjM7h9f8zoxhSYTyltZuiZC7F-IsxvnWFB35CvTfAlCiZVM5WEszUwRpoj4cab5sw9yqQ/s320/21317573_10155296124834930_3700913067314326241_n.jpg" width="240" /></a><br />
Britannissa on kuitenkin sitkeästi kokoontunut <i>ricardiaanien </i>yhdistyksiä, joiden tavoitteena on ollut kuninkaan maineenpalautus. Yksi näistä järjestöistä toimi aloitteentekijänä myös Leicesterin kaivauksissa. Nyt näyttää siltä, että Rikhardin rehabilitointi on onnistunut, sen verran myötäsukaisesti parkkipaikan alta kaivettu kuningas esitetään. Tuumasinkin katedraalissa, että jos anglikaaninen kirkko julistaisi ihmisiä pyhiksi, ei se Rikhardin osalta olisi kovin kaukana.<br />
<br />
Yhtä kaikki, jos arkisesti tuberkuloosiin kuollut Henrik VII näkisi nykymenon, voisi häneltä päästä jokin keskienglantilainen voimasana.<br />
<br />Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-9720435864388033472017-08-02T17:17:00.002+03:002017-08-02T17:18:52.590+03:00Kesäkooste<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-V4t9LqQ4Usa4XbkcsnrVR3V7HNaJa266tjWqtrsytHkXEc9VMi6vvp_yATFq8iUi_5BMWoaxqswfHZVr1mi9QZW5iZh0Jyq-0VvtF3LtG_PNDT0UhlHMsOe-TjWWCFN6abksjA/s1600/kazan8.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1126" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-V4t9LqQ4Usa4XbkcsnrVR3V7HNaJa266tjWqtrsytHkXEc9VMi6vvp_yATFq8iUi_5BMWoaxqswfHZVr1mi9QZW5iZh0Jyq-0VvtF3LtG_PNDT0UhlHMsOe-TjWWCFN6abksjA/s320/kazan8.jpg" width="225" /></a>Vaikka tämä ei mikään päiväkirja olekaan - tai ole sitä enää vuosiin ollut - niin pistänpä koosteena lyhyesti ylös kesän meiningit.<br />
<br />
Touko- ja kesäkuun vaihteessa kävin työreissulla Kazanissa ja Moskovassa. Moskova oli tuttu jo ennestään (asuin siellä muun muassa kuukauden vuonna 1998), mutta Kazan ei. Hurjan mielenkiintoinen visiitti.<br />
<br />
Varsinkin nykyisen maailmanmenon valossa oli ajatuksia herättävää käydä paikassa, jossa islam ja kristinusko ovat vuosisatoja eläneet varsin sopuisaa yhteiseloa. Vaikka Moskova kukisti Kazanin kaanikunnan vuonna 1552, tapauksesta ei ole kehitetty samanlaista historiallista kaunalähdettä kuin vaikkapa Kosovo pol'en taistelusta (1382) Serbiassa, vaan tataarit ja venäläiset ovat eläneet rinnakkain elämäänsä, naineet ristiin ja ylipäänsä olleet ihmisiksi.<br />
<br />
Kotikonnuillakin on tapahtunut: torppaan valmistui kattoremontin yhteydessä yläkerta, tai pikemminkin käyttöullakko, jossa ei ole täyttä huonekorkeutta. Erittäin tervetullutta lisätilaa yhtä kaikki, vaikka tällä porukalla on viiteenkymmeneen neliöön mahduttu ihan hyvin. Vinssasimme kömmänään futonin, sohvan ja työpöydät, eli siitä tuli yhdistetty makuu- ja työtila. Koiria tietysti harmitti; ne eivät pääse kiipeämään jyrkkiä portaita.<br />
<br />
Kesäkuun lopussa suuntasin siipan kanssa Englantiin, jossa varmistin majapaikan Birminghamista ensi syksyksi. Ehdimme viettää pari päivää "lomaa" Yorkshiren kieppeillä ja lentonäytöksessä Old Wardenissa, ennen kuin puoliso suuntasi takaisin Suomeen ja minä jatkoin matkaa konferenssiin vielä melkein viikoksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT_eZeqRryZP2asvOzSJ26r0WEsQoXkuj4LPNgk8PtPFKwFoPgYC1P2QZn-9UEksupsb6cQa32Pwup55FCQa6NkqVqOZ4cf7ugQJ0WGqfYBQUeMye8fc8DnXCvB_6zfXnHNucuGg/s1600/ow20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1600" height="216" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT_eZeqRryZP2asvOzSJ26r0WEsQoXkuj4LPNgk8PtPFKwFoPgYC1P2QZn-9UEksupsb6cQa32Pwup55FCQa6NkqVqOZ4cf7ugQJ0WGqfYBQUeMye8fc8DnXCvB_6zfXnHNucuGg/s320/ow20.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Kun palasin Englannista, siippa lähti puolestaan Kazakstaniin melkein kuukaudeksi kiipeilemään vanhojen kavereidensa kanssa. Eli tänä kesänä ei tehty yhteistä patikka- ja kiipeilyreissua. Minä olen pitänyt parhaani mukaan linnaketta pystyssä. Varsinaista lomaa en ottanut tänä(kään) kesänä ollenkaan; mitäpä tuolla, kun ei reissuun kerran päässyt. Viileä sadekesä on kasvattanut nurmikkoa sekä vartta perunoihin ja tomaatteihin, mutta mikään ei oikein ole kypsynyt vielä, eivät edes metsämarjat. <br />
<br />
Ja kuukauden päästä olen siis jo Birminghamissa, josta suunnitelmissa on tulla vasta jouluksi pois. Liikkuva tutkija on hyvä tutkija, sanoo Suomen Akatemia. Mahdolliset puolisot ja perheet saattavat olla hieman toista mieltä.Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-52418154328964914062017-05-17T23:33:00.004+03:002017-05-17T23:33:44.465+03:00Mysteeriääni<span data-offset-key="7ngfl-0-0"><span data-text="true">Eräällä kaupallisella radiokanavalla on töistä paluuni aikaan ohjelma nimeltä "Mysteeriääni". Radiosta kuuluu törähdys tai risahdus. Sitten ihmiset soittavat studioon ja arvailevat, mistä törähdys tai risahdus on lähtöisin. Jos arvaa oikein, voittaa rahaa. Jos kukaan ei arvaa oikein, seuraavana päivänä rahapotti on himpun suurempi. Kaikki ovat tohkeissaan, niin toimittaja kuin soittajatkin. </span></span><br />
<span data-offset-key="7ngfl-0-0"><span data-text="true"><br /></span></span>
<span data-offset-key="7ngfl-0-0"><span data-text="true">Tähän ohjelmaan jotenkin tiivistyy tasapainoiluni misantropian ja ihmiskuntaan kohdistuvan sympatian välillä. Joinakin päivinä ohjelma suututtaa minua syvästi - täysin älytön ohjelmakonsepti, eikö nyt ihmisillä parempaa tekemistä ole, tai suurempia mysteerejä ihmeteltäväksi! Toisina taas liikutun siitä, miten höperöihin ja triviaaleihin asioihin meidän ihmisreppanoiden mielenkiinto kohdistuu. </span></span><br />
<br />
Olemme vähän kuin koirat, jotka kallistelevat päätään hassulle äänelle vailla huolta huomisesta.Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-12744295.post-39744365902599629942017-05-02T13:36:00.000+03:002017-05-02T14:11:14.545+03:00EsterataIhmiset hahmottavat aikaa eri tavoin. Esimerkiksi minulle vuosi on aina näyttäytynyt kalenteriaukeamana, jossa ylhäällä on kuusi kuukautta tammikuusta kesäkuuhun ja alhaalla toiset kuusi heinäkuusta joulukuuhun.<br />
<br />
Kun taas katson eteenpäin - tai "katson", eihän meistä kukaan oikeasti tulevaisuudesta tiedä - näen aikajatkumon, jossa on erilaisia esteitä: jonkinlaisia muureja, kallioita ja aidanpätkiä, joita ei voi kiertää. Ne ovat erilaisia arjen tasaisen soljunnan ja rutiinit katkaisevia tehtäviä, joko työhön tai muuhun elämään liittyviä. Opetusrypäs, esitelmä, erityisen paljon valmistelemista vaativa luento, työreissu. Tai sitten jokin kyläily tai muu vastaava sosiaalinen tapahtuma, joka vaatii niin kutsutulta omalta mukavuusalueelta lähtemistä (minulla se on itse asiassa aika pieni, se mukavuusalue; jollain tapaa ylitän sen rajan aina, kun lähden kotoa ihmisten pariin).<br />
<br />
Tässä mielikuvassa tuskin on mitään omaperäistä, pahoitteluni siitä. <br />
<br />
Tälle arjen esteradalle on yhtä kaikki ominaista, että esteiden uhkaavuus kasvaa, kun niitä lähestyy - jossain vaiheessa toiselle puolelle ei näe ollenkaan - mutta jotenkin itse ylittäminen sujuu yllättävän vaivattomasti ja nopeasti, kun siihen on kerran ryhtynyt. Sitten sitä on hetken hirveän hämmästynyt ja helpottunut, kunnes nostaa katseensa ja näkee taas seuraavan, ei niin kovin kaukana häämöttävän vastuksen, jota kohti on vain pakko lähteä kulkemaan, vaikka miten väsyttäisi. <br />
<br />
En tiedä, millaista olisi nähdä nuo tehtävät jännittävinä haasteina ja iloisina seikkailuina. Tai uskoa niin lujasti itseensä, ettei miettisi yhtään, onnistuuko ja pystynkö; ei käyttäisi kallista aikaansa ja energiaansa stressaamiseen ja pelkäämiseen, mitä tapahtuu, jos kerran ei jaksakaan kiivetä, tai jää sinne muurin harjalle, eikä pääse alas.<br />
<br />
Siksi onkin joskus hyvä katsoa taakseen ja summata kaikki ne esteet, joiden yli on jo könynnyt, ja jotka joskus näyttivät niin lannistavilta. Ja ymmärtää, että niitä on kaikkiaan jo niin paljon, että osa eteen tulevistakin menee rutiinilla.<br />
<br />
Ei se kyllä paljon auta. Mutta ehkä vähän. Kati Parppeihttp://www.blogger.com/profile/14134234054092762741noreply@blogger.com2