Palatessamme viikonloppureissusta meitä vastassa oli sakea savu- tai höyrypilvi. Työmaamontusta - tuosta Leppävaaran Isengardista - välkkyi valoa ja sen reunamilla juoksenteli outoja hahmoja. Päättelimme, että pahin oli tapahtunut ja balrog herännyt. Run, you fools!- - -
Tarpeeseen tullut viikonloppuirrottautuminen - annos hiljaisuutta, nasakkaa pakkassäätä, kaminan lämpöä, rantasaunaa ja mäenlaskua - huipentui maanantaina siipan merkkipäivään. Sitä juhlistivat mojova flunssa, kertausharjoituskutsu ja lahjakortti valinnaisena ajankohtana toteutettavalle islanninhevosretkelle.
Mitä jälkimmäiseen tulee, päivänsankari ainakin yritti näyttää kiitolliselta.
Ooh, ne pörrökorvatölttääjät! Minulla on niiden kanssa pieni kieliongelma: silloin kun ratsastin vielä, ne olivat islanninponeja eli issukoita, nykyään islanninhevosia eli issikoita. Huooh. Itse kuulen issikassa vain tuonenkielon. :D
VastaaPoistaTöltti tuntuu metkalta. Olen kerran ratsastanut issukalla, ja se kesken kaiken vaihtoi tölttiin... aivan hassua. Pitäisiköhän minunkin keksiä jokin tuollainen esim. hääpäivälahja Vompsulle, ehheh...
Minä taas en ole issukka-nimeä kuullutkaan, vaan muistan joskus takavuosinakin puhutun vain issikoista (minuakin yhteys tuonenkieloon huvitti sittemmin kovasti :). Joskus 80-luvullahan issikat-issukat olivat vielä harvinaisuus Suomessa, nythän islanninhevostalleja löytyy joka niemestä, notkosta ja saarelmasta.
VastaaPoistaKröhöm... hinkuni kokeilla tölttiä onkin yksi tuon lahjakortin itsekkäämmistä motiiveista ;). Se kun on tyystin kokematta, vaikka jonkun kerran olen issikoidenkin selässä keikkunut.
Erittäin hauska tuo balrog-juttu. Nauroin ääneen.
VastaaPoista