
Esimerkiksi eläinten suojelua ja hyvää kohtelua käsitellään useammassakin kirjoituksessa. Kesällä 1904 lehdessä ilmestyi vetoava teksti "Suojelkaa pikkulintuja", jonka oli kirjoittanut nimimerkki Pikkulintujen ystävä. Kirjoittaja paheksuu syvästi pikkulintujen kivittämistä ja vainoamista ja muistuttaa, että linnuista on sekä hyötyä että huvia. Teksti on niin pitkä, etten viitsi siteerata sitä tänne kokonaan.
"Ja paitsi tätä huvia, miten raakalaismaista onkaan mennä hätyyttämään viattomia lintuja, murhaamaan heidän rakkaita, helliä omaisiaan, kun kumminkin selvästi tiedämme jokainen, että eläimetkin surevat, kaipaavat, rakastavat, ikävöivät, kärsivät kylmää ja nälkää, kipua ja tuskaa - aivan samalla tavoin kuin ihmisetkin - sillä ainoalla eroituksella, että luomakunnan raskaimmatkin kärsimykset kattaa useimmiten vain vaikeneva äänettömyys. Ajatelkaamme kaikkea tätä ja pitäkäämme puhtaana ja pyhänä kaikki se hyvä, se kauneus, mitä Luojan luonnossa löytyy." (Aamun Koitto 6/1904)
3 kommenttia:
Tuli itselleni aika lailla tuollainen pikkulintujen ystävän olo, kun kerran kesällä löysin auton kanssa kolaroineen lintuemon, joka lojui maassa nokka vielä täynnä poikasille tarkoitettuja hyönteisiä... :´I
Voi maailman julmuutta :´(. Minullekin on aina tuskainen paikka nähdä liikenteessä kuolleita eläimiä (juuri emot tai pennut ovat pahimpia). En varmaan koskaan tule karaistumaan siihen. Siinä tuntuu kärjistyvän ihmisten ja muiden elävien olentojen suhteen epäreiluus.
Siis pennut tai poikaset.
Lähetä kommentti