torstaina, elokuuta 26, 2010

Samoin eväin

Mielenkiintoista. Siinä, missä moni tuttu bloggaaja on vaivihkaa lopettanut ja kadonnut kommenttilaatikoista (heitä on ikävä!), uutinen kertoo blogien tuottavan rahaa yhä useamman taskuihin. Ilmeisesti blogosfäärissä on tapahtunut kolmen vuoden sisällä suuri rakennemuutos.

Itse sitä vain roikkuu täällä vuodesta toiseen samoin, vanhoin eväin, vaikka suuri osa arkisista päähänpälkähdyksistä tuleekin nykyisin raportoitua muissa sosiaalisissa medioissa (vahinko ei ehkä ole blogin kannalta suuren suuri). Mutta Pagistaanin muotiblogi olisi kovin minimalistinen, neuloa en juuri osaa, enkä ole niin paneutunut ruoanlaittajakaan, että tuotoksia kannattaisi säännöllisesti raportoida suurelle yleisölle.

Mukava olisi kyllä pohtia ja kirjoittaa niin kutsuttua oikeaa asiaa enemmän. Onneksi jotkut tekevät sitäkin. Ehkä myös Pagistaanissa ryhdistäydytään jossain vaiheessa, kun päänsisäiselle kovalevylle vapautuu edes vähän tilaa.

Tuosta viimeisestä lauseesta tuli huolestuttavan vahva ennenkin sanottua-tunne. Mitä siitä pitäisi päätellä - no, sitäkin voi miettiä joskus myöhemmin. Paremmalla ajalla. Tuoreemmalla päällä.

5 kommenttia:

Ellinoora kirjoitti...

Kun mediassa on juuri kerrottu, että 1,2 miljoonaa suomalaista on jo facebookissa, on pakko uskoa, että blogimaisema muuttuu. En ryhdy ennustajaksi, mutta ounastelen, että varsinaista blogia kirjoittavat enää hitaamman kulttuurin ihmiset, ne jotka priorisoivat sanottavan eikä verkostoon kuuluvien lukumäärän. Luultavasti osa on myös siinä määrin mukavuudenhaluisia (puhun siis kaltaisistani), ehkä myös valikoivia (?), etteivät jaksa esiintyä kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Olen toistaiseksi kieltäytynyt ystäväkutsuista viestittäen asianomaisille, ettei se tarkoita, ettenkö haluaisi olla heidän ystävänsä. Mutta facebook pommittaa sähköpostiani säännöllisin väliajoin. Semmoista se on.
Onnittelut muuten tohtorintutkinnosta (hassuine hattuineen), se ei ihan mitätön saavutus olekaan! Aiheesi on tavattoman mielenkiintoinen. Jostakin varmaan saa väitöskirjaa tilata, jos ei pääse paikalle.

Kirsi L kirjoitti...

Kiitos kannustuksesta :) Ellinooralla oli mielenkiintoinen ajatus, ehkä osittain blogeista on jo tullut hitaampi ja havainnoivampi alusta verrattuna nykyiseen Twitter-viestintään. Toisaalta nämäkin täydentävät toisiaan, ja luulen että blogaajien vaihtuminen liittyy myös siihen että yhtä blogia ei usein jaksa pitää vuosikausia, ja aina tulee uusia kokeilijoita.

Itselleni tuo blogaaminen on paras tapa selvittää ajatuksia ja toisaalta kannustaa myös miettimään asioita. Olen nauttinut kyllä kovasti Pagistaanin teksteistä silloinkin, kun niissä on ollut introvertimpi sävy. Hyvä teksti on hyvä teksti, ei sillä asialla aina niin väliä :)

Ja väikkäri on niin suuri puristus että sen jälkeen kannattaakin vähän rentoutua. Onnea tuoreelle tohtorille!

Taviokuurna kirjoitti...

Tjaah, allekirjoittanut roikkuu kyllä edelleen blogimaailmassa, mutta kovin harvoin löytää aikaa ja inspiraatiota kirjoittaa. Muidenkin tekstejä tulee luettua aika lailla jälkijunassa. Facebook voi olla yksi syy, mutta muutenkin vaikuttaa siltä että kiinnostuksenkohteeni vaihtelevat hitaasti mutta varmasti, ja blogi on tällä hetkellä häviäjien puolella. Kuitenkin pidän edelleen sekä lukemisesta (mm. täällä on yleensä varsin viihtyisää!) että kirjoittamisesta, joten tuskin olen katoamassa lopullisesti. Aika näyttää :)

Kati Parppei kirjoitti...

Kiitos pohdinnoista. Olipa mukavaa huomata, että hiljaisemmaksi ja yksipuolisemmaksi käyneen Pagistaanin kommenttilaatikossa on vielä elämää!

Niin, tuossa hitauden kulttuurissa on varmasti perää. Ainakin omalta osaltani Facebook syö bloggausvoimavaroja sikäli, että ennen spontaanit syömmennousut vaikkapa ajankohtaisista asioista tuli herkemmin naputeltua tänne. Nyt niitä puidaan tuoreeltaan Facebookissa, ja vaikka pohtimista riittäisi pidemmällekin, on se inspiroitunein tunnetila mennyt jo, eikä sitä aikaakaan tunnu oikein olevan (niinpä!)... Toisaalta etätyöläinen arvostaa sosiaalista mediaa, jossa saa tarvittaessa yhteyden esimerkiksi kollegoihin ympäri Suomen. Mitään ajankulupelejä en siellä ole oppinut harrastamaan.

Samaten muuten yksin asuminen inspiroi kirjoittamaan enemmän; hyvän ja maailmasta kiinnostuneen asuinkumppanin kanssa tulee pohdittua laidasta laitaan asioita, joita yksin ollessaan olisi pyöritellyt blogissa ajatuksia selventääkseen.

Toisaalta on ollut mielenkiintoista huomata, miten intensiiviset tutkijanhommat vievät resursseja (ainakin nyt, kun vimmainen loppurutistusputki on jatkunut jo jonkun vuoden). Olen ollut henkisesti paljon vireämpi ja valppaampi niinä aikoina, kun olen vaikkapa siivonnut työkseni. Silloin on tullut pohdittua kaikenlaista ja kirjoitettuakin enemmän. Toisaalta sama pätee toimittajantöihin; jotenkin ne eivät vie ihan samalla tavalla paukkuja kuin tutkimus. Päin vastoin: sekä journalistinen kirjoitusvire että yhteiskunnallinen valppaus innostavat kirjoittamaan vapaa-ajallakin.

Nyt tuntuu oikeasti siltä, että takki on tyhjä ja aivot raksuttavat kovin raskaasti; vaikka sanomisen aihetta ja halua olisi, jää kirjoittaminen usein hyväksi aikeeksi. Blogista en kuitenkaan osaisi luopuakaan, niin "omaksi" tämä ilmaisumuoto on vuosien mittaan tullut.

Ellinoora, väitöskirjan saa vaikka suoraan minulta, jos aihe kiinnostaa. Ilmoittelen, kun se on kansissa.

Taviokuurna kirjoitti...

Tuli vielä mieleen, että FB varmaankin syö enimmät juuri sellaisista pienistä, hetkeen sidoksissa olevista ajatuksista, mutta isompiin pohdintoihin siitä "tekstiviesti"-alustasta ei ole. Blogissa on mahdollisuus tarkastella asioita monipuolisesti ja -sanaisesti, ja hyvällä tuurilla jopa edetä pohdinnassaan johonkin suuntaan :)