Tässä viime aikoina median ja valtakunnanpolitiikan yhteisiä solmuja seuratessa on mieleen tullut periaate, jota koirien - ja ymmärtääkseni lastenkin - kasvatuksessa kannattaa toisinaan soveltaa. Ei-toivottua käytöstä ei noteerata, jolloin se toivottavasti loppuu, ainakin jos rettelöinnin motiivina on alun perinkin ollut huomion hakeminen.
Ongelmia tietysti tuottaa päättäminen, milloin käytökseen on oikeasti syytä ja tuloksekasta puuttua kiellolla tai mittasuhteisiin sopivalla rangaistuksella, ja milloin näkyvä puuttuminen tuo vain rajojen kokeilijalle toivotun palkinnon, eli huomion (ja poliitikon kyseessä ollessa marttyyrin aseman kannattajien keskuudessa).
Vaikeaa on.
2 kommenttia:
Minun mielestäni on huolestuttavaa, että aikuiset ihmiset eivät tunne käyttäytymissääntöjä ja usein loukkaavat tuntemattomia ihmisiä puheillaan, joilla he todellakin hakevat itselleen julkisuutta piittamatta seurauksista.
Helpompi on saada koira kuriin...
Sanopa muuta. "Mitä enemmän tunnen ihmisiä, sitä enemmän rakastan koiraani", vai miten se nyt meni.
Apropos, Jaakko Heinimäellä on usein viisasta asiaa:
http://jaakkoheinimaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/83794-perussuomalaiset-ja-kielletyt-sanat
Lähetä kommentti