Jätän nyt diskreetisti mainitsematta, minkä paikkakunnan taidemuseo tällaisen loistavan työtilaisuuden tarjoaa. Todettakoon kuitenkin, että tässä tiivistyy hienosti jotakin olennaista nykyajasta ja nykytutkijan asemasta.
--- taidemuseo etsii tutkijaa toteuttamaan taidehistoriallista
perustutkimusta.
Perustutkimuksen tekijäksi etsitään taidehistorioitsijaa tai
graduvaiheessa olevaa taidehistorian opiskelijaa. Graduntekijälle
perustutkimus voisi samalla olla opinnäytetyö.
Taidemuseo ei maksa tutkimuksesta palkkaa. Museo on valmis maksamaan
korvausta matkakuluista ja katalogitekstin kirjoitustyöstä.
Korvauksen suuruus määritellään myöhemmin. Tutkijan on mahdollista
hakea tutkimukseensa apurahaa omissa nimissään. --- taidemuseo
tarjoutuu avustamaan hakemuksen laatimisessa, tutkimussuunnitelman
rajaamisessa ja käytännön tutkimustyössä.
8 kommenttia:
Kaikki nykyajan työpaikkailmoitukset voisi kiteyttää tilaa säästäen:
"Tule meille töihin ilmaiseksi. Jos maksat meille, otamme sinut varmasti."
Persiistä!
No mutta tosi tutkijahan syö vaikka käpyjä ja asuu kuusen alla, kunhan vain saa tutkia. Pitää olla kiitollinen, että näitä mahdollisuuksia kutsumuksen toteuttamiseen jalomielisesti tarjotaan.
Onneksi saa ihan itse päättää mihin tarttuu. Ehkä joku epätoivoinen, joka ei itse osaa päättää mitä tutkia ja kuinka laatia hakemuksia tarttuu elämänsä tilaisuuteen.
Ei siis määrätietoisille, itsenäisille tutkijoille tarkoitettu suojatyöpaikka.
Epätoivoisia löytyy, itse olin opiskeluaikana kesän palkattomana (työmatkat ja ruoka tarjottiin) oppaana eräässä museossa saadakseni Sen Ensimmäisen Työkokemuksen Museoalasta. (Jäi myös viimeiseksi.)
Työkokemuksen kannalta tämä(kin) pesti on varmasti hyvä ja aihe - jota en tässä siteerannut - kiinnostava. Mutta se, että lähtökohtaisesti työstä ei makseta palkkaa - edes sitä pientä - on kehityskulku, jonka ei nykyisestään soisi yleistyvän. Vähän samaahan ovat nämä työharjoittelijoiden ketjuttamiset, joilla vältetään vakinaisen työntekijän palkkaaminen.
Ei kannata mennä työharjoitteluun. Työsuhteet kuitenkin ovat niitä, jotka vakavasti otetaan kun töitä museosta haet. Olen valmistunut maisteri taidehistoriasta, kaksi keski-uusimaalaista museota olisi mieluusti ottanut minut töihin, töitä kun heillä olisi ollut kuormaksi asti. Museojohtavat oikein voivottelivat suuria määriä ylityötuntetaan. Mutta sillä ehdolla, että työnvälitystoimisto maksaa koko palkkani. Ilmaiseksi heille. Pitäkööt surkeapalkkaiset pestistä!
Karjalaisessa oli jokin aika sitten juttu, miten työharjoitteluista ei oo hyötyä p*skan vertaa. No, tuonhan mä jo tiesinkin...
Päivi
Lähetä kommentti