maanantaina, toukokuuta 06, 2013

Sotakuva

Huhtikuun lopulla Puolustusvoimat ja Kansallisarkisto julkistivat liki 170 000 suomalaista sotakuvaa virtuaalisen SA-arkiston muodossa. Hakemalla löytyy kuvia laidasta laitaan; vain kaikkein raaimmat otokset on rajattu julkisesta aineistosta tutkijoiden käyttöön. Valtaosan nyt digitoiduista kuvista ovat tosin ottaneet viralliset TK-kuvaajat, joiden joltisenkin propagandistinen toimenkuva oli muutenkin tarkkaan määritelty. Tavallisten rintamamiesten kuvista on avautunut toisenlainen sotarintaman arki. 

Suomalaisia arkisto kiinnosti kovasti: jo ensimmäisen vartin aikana sivustolle pyrki 100 000 kävijää ja se jouduttiin sulkemaan tilapäisesti ylikuormituksen vuoksi.

En ole vielä ehtinyt itse tutkimaan arkistoa, mutta sen avaaminen toi mieleeni erään täällä Englannissa taannoin näkemäni sotakuvan, joka on kertovuudessaan vertaansa vailla - etenkin, jos sitä vertaa taistelumielen kohottamiseksi otettuihin "virallisiin" otoksiin.


Kuva on otettu Fowlmeren sotilaslentokentällä syksyllä 1940, kun Britannian kuninkaalliset ilmavoimat ja natsi-Saksan Luftwaffe kävivät niin kutsuttua taistelua Britanniasta. Siinä ovat juuri taistelulennolta palanneet hävittäjälentäjät Walter "Farmer" Lawson, Brian "Sandy" Lane ja George "Grumpy" Unwin (vasemmalta oikealle).

Näistä kolmesta Lawson ja Lane kuolivat myöhemmin ilmataistelussa.

Kuva on lainattu täältä.

3 kommenttia:

Mika kirjoitti...

Kuva tuo mieleen aihetta sivuavan kirjan

http://kolmastoista.blogspot.de/2011/09/eraita-amerikkalaisia-taistelussa.html

elämää Saksalaismetsissä kirjoitti...

Minulla on äitini päiväkirjat sota-ajalta, kun hän toimi tulkkina ja sihteerinä sekä Suomen että Saksan armeijassa, 20-vuotiaana, aika tietämättömänä ja viattomana nuorena naisena, joka kirjasi tarkasti kaiken näkemänsä ja kokemansa kansiin. Jos siihen aikaan joku hänen esimiehistään olisi tajunnut lukea "romanttista" päiväkirjaa, hän olisi tajunnut törmänneensä "vakoojaan". Niin tarkasti äiti oli tallentanut miehistön ja aseiden määrän ja paikat - omaksi huvikseen. Nyt olemme käyneet läpi hänen päiväkirjojaan ja saaneet kuvan historian kulusta yhden nuoren naisen näkökulmasta. Päiväkirjoista kirjoitettiin myös kirja, joka on julkaistu SUomessa muutama vuosi sitten nimellä Ketunpesä. Osa kirjasta on kirjailijan omaa mielikuvitusta, osa on yksi yhteen äidin päiväkirjamerkintöjä. Ja yhden sotilaan löysin yllättäen aivan meidän kulmilta täällä Saksassa! Maailma on pieni.

Kati Parppei kirjoitti...

Mika, niinpä. Kiintoisa blogi sinulla!

Tintti, onpa mielenkiintoinen tarina. Ei mahda bloginpidosta samanlaista riemua jälkipolville olla...