Minähän olen filmiajan kasvatti, eli digikamera on kulkenut matkassa vasta kymmenen vuotta (nykyisen järjestelmäkamerani runko itse asiassa täyttää näinä aikoina tuon vuosikymmenen; jatkoajalla ollaan siis menty jo hyvän aikaa).Niinpä olin oppinut, että filmin herkkyys kannattaa valita mahdollisimman alakanttiin, koska mitä herkempi filmi, sitä rakeisempi kuva. Esimerkiksi ISO 800 soveltui lähinnä hämäräkuvaukseen.
Juttukeikoilla filmikameran kaverina oli ulkoinen salama ja homma toimi enimmäkseen hyvin. Muuten en juuri sisäkuvausta harrastanutkaan. Mutta digikameran myötä tuli paitsi suurempi vapaus räpyttää ruututolkulla kuvia samasta kohteesta, myös kiperä ongelma. Salamalla ei kerta kaikkiaan enää saanut hyviä kuvia. Valo oli väistämättä liian kova tai valotus meni muuten vain pieleen. Edes uuden ulkoisen salaman hankkiminen ei asiaa auttanut. Vaikka miten olisi salamapäätä veivannut kohti kattoa, ihmiset tapasivat näyttää kuvissani säikähtäneiltä juustonaamoilta ja jyrkät varjot toivat mieleen ydinräjähdyksen.
PhotoShopilla korjasin, minkä voin, vaan eihän sekään ihmeisiin pysty.
Mutta nyt kurssittajanamme toiminut Potkosen Pentti - käykää ihmeessä katsomassa linkin takaa hänen kuviaan - antoi kullanarvoisen vinkin, jonka oli kuulemma itsekin vahingossa oppinut (tiedä sitten, uskoisiko tuota). Herkkyys kannattaa säätää ronskisti korkealle, ellei peräti tappiin asti. Minun digikamerassani tappi tarkoittaa ISO-arvoa 1600. En ikimaailmassa olisi tohtinut kokeilla moista dekadenssia omin nokkineni, mutta niinpä vain pitkäaikainen mielenkaivikkeeni ratkesi, eivätkä sisäkuvausta vaativat juttukeikat enää ahdista.
Esimerkiksi alla on valo-olosuhteiden osalta haastavahko tilanne, jossa pääasiallinen valo tulee takaa, mutta riittävän herkkyyden ansiosta "mallin" tuohusten valaisemat kasvot piirtyvät hyvin näkyviin. Ei tarvita täytesalamaa - joka tietysti söisi pehmeän valon pois. Rakeisuus lisääntyy jonkin verran, muttei häiritsevyyteen asti.
Lukuisia muitakin hyviä neuvoja matkaan tarttui - ja hurskas päätös käyttää kameraa enemmän myös vapaa-ajalla. Siitä nyt ei taas tiedä, miten pitkään se pitää. Luultavasti yhtä pitkään kuin päätökset kirjoittaa blogia ahkerammin.
4 kommenttia:
Oliko tämä se srk-lehden avustajakurssi? Voi että haluaisin jollekin Valamon opiston kurssille joskus, kädentaitoja mieluiten. Tai sitten ihan vaan Valamoon muuten. Pitkästä aikaa. Ainakin 10 vuotta edellisestä käynnistä!
Juu, juuri se.
Olisipa kiva, jos pääsisit Valamoon. Tavattaisiin ehkä vihdoin naamakkainkin - meiltä sinne ajaa noin puoli tuntia. Jotain intensiivistä ikonikurssia tai muuta kädentaito-oppia olen miettinyt minäkin; kotoa käsin käymällä saisi kustannuksia alas, joskin luostarissa majoittuminen on aina oma, hieno juttunsa.
Hienoja kuvia! Kameran säätöjen kanssa leikkiminen on kyllä loputon suo. Itsekin haluaisin, että joku oikeasti osaava näyttäisi kädestä pitäen miten se kamera oikein toimii.
Kokeilin joulun tienoilla pienempikohinaisen ISO-luvun kanssa epäsuoraa salamaa ja hyvin toimi kun oli heijastavaa pintaa. Sitä pitäisi opiskella vielä paljon lisää.
Kyllä salamankin kanssa voi onnistua. Siitä vain tuppaa tulemaan se kova valo. Luulen, että ainakin yritän vastedes ottaa sisäkuvat herkkyyttä säätämällä.
Penan vinkeistä: sivusta tuleva luonnonvalo on henkilökuvauksessa hyvä. On totta vieköön.
Lähetä kommentti