Aamun maakuntalehdessä kerrottiin sienestäjän saaneen vakavan myrkytyksen syötyään suippumyrkkyseitikkiä. Kaiken kaikkiaan kurja tapaus, mutta välillä ihmettelen, ettei vastaavia ikävyyksiä tapahdu - tai ainakaan uutisoida - enemmänkin.
On hienoa, että ihmisiä kiinnostaa sienestäminen, mutta valitettavasti tuntuu, että malttia opiskella sienten perustuntemusta ei kaikilla oikein ole. Suosituimmassa sieniaiheisessa Facebook-ryhmässä kysellään kesällä ja syksyllä melkein päivittäin kuvan kanssa, "mikä sieni tämä on, onko se syötävä", ja kun kysyjää ohjeistetaan hyvän sienikirjan - kyllä, ihan oikean kirjan! - hankintaan tai sienikurssille, seurauksena on loukkaantuminen.
Aika ajoin ryhmässä puidaankin, saako osaavammiltaan ylipäänsä kysellä virtuaalista lajintunnistusapua ja onko tylyä ja ylimielistä, jos käytäntöä turvallisuussyistä kyseenalaistetaan. Mutta tosiasia on, ettei yksi tuhruinen kännykkäkuva useinkaan paljon kerro, kun kyseessä on sienen lajinmääritys. Toisinaan kuvassa on sanomalehdelle kipattuna epämääräinen läjä sieniä, jotka sitten ryhmäläisten pitäisi osata tunnistaa. Siihen ei kukaan pysty eikä toivottavasti edes yritä. Harva haluaa ehdoin tahdoin leikkiä toisten hengellä.
Ja jos kuvassa on monivyöseitikki - onneksi itsessään syötävä, mutta helposti sekoitettavissa myrkyllisiin seitikkeihin - ja kysymys kuuluu, "onko tämä voitatti", on ihan oikeasti syytä ystävällisesti ohjata kysyjä perusteiden pariin.
