torstaina, kesäkuuta 18, 2020

Allegoria

En ihmettele, että kesää käytetään ihmiselämän allegoriana.

Tuomet kukkivat, syreenit; nuori ihminen odottaa kärsimättömänä - niin, mitä? Jotakin, todellista elämää, rakkautta, muuttumista toisenlaiseksi.

Sitten mesiangervojen tuoksussa jo nuollaan haavoja. Kiireessä kompastuu.

Kesä tasaantuu, kypsyy, vihreys tummuu. Lämmin mäntykangas tuoksuu, horsma kukkii. Keski-ikäinen kulkija odottaa marja-aikaa. Tuleeko mustikkaa kerättäväksi.

Ja ilmassa tuntuu jo syksyn aavistus.

1 kommentti:

Hanna P kirjoitti...

Niin se on nopeaa. Säilörehunurmea niitettäessä on kevät, pelloilla pallottavia valmiita paaleja katsellessa syksy. Missä välissä on kesä?