Tuntui oudolta palata etelään, jossa krookukset kukkivat, eikä lumesta ole enää jälkeäkään. Ylä-Karjalassa lunta oli vielä reilusti ja lisääkin tuli, vaikka aurinko jo sulatteli ahtojäiden reunapuikkoja.
Rapein hankiainen osui vasta lähtöaamuksi, mutta vielä ehdimme hiihtämään ja mäkeä laskemaan ennen kevään selkävoittoa. Linnunpöntöt tuli niin ikään puhdistettua sekä Nurmeksen että Liperin mökeillä. Lisäksi ehdimme saunoa perusteellisesti kahden jääkantisen järven rannalla sekä tavata molempien sukulaisia mukavissa merkeissä (enoni luona nautittu pääsiäislounas kesti vaatimattomat viisi tuntia).
Välillä pistäydyimme etelässä laittamassa nimemme moneen paperiin. Takaisin lomanviettoon palasimme pankin torppareina. Kuten jo mainituksi tuli, torppa sijaitsee Riihimäellä. Vielä on reilun kuukauden verran aikaa nauttia YIT:n tarjoamista idyllisistä taustaäänistä, viehättävistä maisemista ja kaikki pinnat peittävästä, herkästä pölykerroksesta.
2 kommenttia:
Miten jännittävää, saat sitten kertoa, onko siellä hyvä asua, kun se on vähän meidänkin suunnitelma-aluetta, jos saamme töitä Hgin seuduilta...
Raporttia tuleman pitää! Meillekin Riihimäki on kompromissi; töiden vuoksi on pysyteltävä etelässä, mutta edes hieman syrjemmäksi on lähdettävä sekä budjetin että yleisen elämänlaadun vuoksi (verstas ja multaa!). Kestohinkuani maaseudulle taas hillitsi ajatus hankalista liikenneyhteyksistä, semminkin jos päädyn täyspäiväisesti freelancerin hommiin.
Lähetä kommentti