perjantaina, lokakuuta 09, 2009

Ganglio

Joskus on huvittavaa, miten jokin itselle täysin uusi ilmiö osoittautuu sangen yleiseksi ihan omassa tuttavapiirissäkin.

Kesällä vasempaan kädenselkääni kasvoi hassu pahka. Se oli kiinni jänteessä ja liikkui, kun sormia liikutteli. Koska se ei ollut kipeä eikä haitannut menoa muutenkaan, lykkäsin lääkärivisiittiä muiden kiireiden takia aina lokakuun alkuun saakka. Sitten tuli muutakin asiaa työterveysasemalle. Näytin samalla pattia, josta vastoin odotuksiani ei ollut pullahtanut pieniä hämähäkkejä tai muuta elävää (ulkonäön puolesta se olisi ollut aivan mahdollista).

- Jaahas, näyttää gangliolta, totesi lääkäri ja alkoi rapistella neulaa suojapussista.
- Pidäpäs kättä paikallaan, noin, äläkä liikuta sitä, vaikka vähän sattuukin.

Punkteeraus osoitti patin tosiaan ganglioksi, eli hyytelörakkulaksi. Samalla se katosi jälkeä jättämättä. Tosin se voi kuulemma tulla takaisin. Silloin punkteerataan uudestaan ja jos sekään ei auta, leikataan.

Avautuessani aiheesta eräässä sosiaalisessa mediassa yksi jos toinenkin ystävistäni ja tuttavistani ilmoitti ganglioiden olevan tuttuja joko omakohtaisen tai lähipiirin kokemuksen kautta. Peräti kahdelta kaverilta oli sellainen leikattukin.

Enkä minä ollut kuullut moisista koskaan mitään. Maailmani on taas vähän rikkaampi ja ihmeellisempi, kiitos hyytelörakkuloiden.

5 kommenttia:

Sandy kirjoitti...

Joo! Olen elänyt omani kanssa hyvässä symbioosissa pian kaksi vuotta. Olkoot siinä niin kauan kuin ei ole haitaksi.

Vähän kyllä järkytyin, kun sen silloin eräänä aamuna yhtäkkiä ranteessani tajusin, mutta menin muissakin asioissa lääkäriin samoihin aikoihin ja asian harmittomuus selvisi.

Paula kirjoitti...

Satunnainen lukija kommentoi, että joo, löytyy minultakin ja äidiltä ja anopilta ja ja... Todella yleinen vaiva.

Ganglion voi puhkaista itsekin, jos on tarpeeksi puristusvoimaa sormissa. Sen voi yksinkertaisesi poksauttaa rikki, vaikka ei aluksi uskoisi, niin kovalta patti tuntuu. En ole itse saanut omaani poksautettua, mutta kumppani on kerran poksauttanut minulta. Se oli jännä tunne, ei lainkaan epämiellyttävä.

Jos tosi hyvä tuuri käy, voi rakkula mennä pois ihan vain tällä kotikonstilla. Yleensä se kuitenkin poksautuksen jälkeen täyttyy uudestaan samalla hyytelöllä. Punkteeraus auttaa pidemmäksi aikaa, mutta ainakin minulle on pahkura tullut punkteerauksenkin jälkeen takaisin.

Toistuvat liikeradat saattavat edesauttaa pahkuran kasvua, minun tapauksessani syypää lienee neulominen. Minulla patti on niin hankalassa paikassa (ihan keskellä rannetta), että sitä tuskin kovin helposti siitä leikataan. Toisaalta ei sitä tarvitse leikata muutenkaan, jos se ei haittaa jollain tavalla käden liikeratoja tai tunnu ikävältä tai ota kipeitä osumia. Jos omasi jatkossa kasvaakin takaisin, mutta ei vaivaa näillä tavoilla, niin pian et enää kiinnitä siihen huomiota ollenkaan.

Hyytelörakkulat ovat tosiaankin kiehtovia. :-)

Anonyymi kirjoitti...

Moi, koulukaverini Juha hoiti ongelman leipäveitsellä.. Olin avustamassa. T: mie

maaret kirjoitti...

Mie jäin vain miettimään, että mistä se hyytelö sinne tulee - ja mitä se oikeasti on :O?! Ja ei, en jaksanut googlettaa ottakseni asiasta selvää :D

Sekin on mielenkiintoista miten moneen muuhun asiaan emme kiinnitä mitään huomiota ennen kuin se jollain tavalla koskettaa elämäämme... mitenkä paljon tietoa valuukaan ohitsemme ilman että edes huomaamme sitä :)

Aurinkoisia syyspäiviä toivotellen, m.

Kati Parppei kirjoitti...

Kiintoisaa! Ne siis todella ovat yleisiä. Itse asiassa omani näyttää jo olevan tulossa takaisin. Saa nähdä, mitä se aikoo.

Maaret, en minäkään saanut selville, mitä se hyytelö tarkalleen ottaen on (kun se ei kerran ollut hämähäkin kutua). Enkä tullut lääkäriltä kysyneeksi. Jotain sidekudosten eritettä kai?