Pistäydyimme viime viikolla toukokuisessa Pietarissa. Alibina oli anopin myöhästynyt synttärimatka - syntymäpäivät olivat viime syyskuussa - jolle saimme mukaan myös siipan veljen ja tämän tyttöystävän. Viisihenkisestä seurueestamme kolme oli ensikertalaisia Venäjän-kävijöitä, joten oli erityisen mukavaa, että säät olivat kohdallaan ja kaikki sujui muutenkin kommelluksitta.Laskin, että minulle kyseessä oli yhdestoista Pietarin-reissu. Ellei peräti kahdestoista. Mielenkiintoista sinänsä, että vasta viime vuosina suhteeni kaupunkiin on muuttunut aidon lämpimäksi. Sellaiseksi, että tuntuu aina vähän kurjalta lähteä pois, ja että lähtiessään jo miettii, koska pääsisi takaisin. Syy hitaaseen lämpenemiseen ei ole ollut Pietarissa itsessään, vaan siinä, etten ole oppinut erityisemmin pitämään minkään valtakunnan suurkaupungeista.
Ehkä jotain selittää se, että Pietarhovin ylenpalttisten suihkulähteiden keskelläkin allekirjoittanut riemastui eniten variksista, jotka taitavasti kalastivat rantavedestä kutemaan nousevia kuoreita.
2 kommenttia:
Olen ollut kerran Pietarissa. Laivalla päiväreissulla. Ehdin nähdä Eremitaasin (hieno) ja sirkuksen (plääh) ja kaupunkia bussin ikkunasta. Se oli joskus neukkuajan lopulla. On kova kaipaus kyseiseen kaupunkiin. Pyhiinvaellus- ja kulttuurimatkalle, pidemmäksi ajaksi kuin päiväksi.
Kannattaa mennä, jos vain tilaisuus tulee. Kaupunki on kyllä muuttunut neukkuajoista, kuten voit arvata. Aleksanteri Nevskin luostari on muuten yksi omista lempipaikoistani Pietarissa.
Lähetä kommentti