Voisikohan ihmisenä kasvamisensa mittapuuksi asettaa sen, millaisia spontaaneja tunteita herättää "omalta" sieniapajalta täyden sangon kanssa palaava ventovieras? Tuskin menisi pahasti metsään, jos tavoitteekseen ottaisi vilpittömän ilon lähimmäisen puolesta.
Haasteita, niitä elämässä tarvitaan.
Eipä muuta tällä kertaa. Yöt ovat kylmiä, syksy tulee.
2 kommenttia:
Sienet ovat tunteita kuohuttava juttu. Kun koiraansa kävelyttämään mennyt kaupunkilaisvieras palasi pasminahuivi täynnä naapurin tontilta poimittuja kantarellinpoikasia ja emännän ihastunutta reaktiota odottaen, emännän tunteet risteilivät aika lailla.
Luulen, että sieni- ja marja-asioissa ollaan hyvin primitiivisten fiilisten äärellä.
Lähetä kommentti