perjantaina, toukokuuta 10, 2013

Henkistä siirtymää

Täysiverihevosten kuvat ovat kansallisesta siittolasta Newmarketista.
Enää kolmisen viikkoa jäljellä ennen Suomeen paluuta. Huomaan käyväni jo levottomaksi ja tavallistakin melankolisemmaksi, kuten aina muutosten edellä; tekeväni henkistä siirtymää. Vaikka pitäisi elää hetkessä ja nauttia kaikesta niin pitkään kuin voi - eihän meillä ihmispoloilla ole muuta kuin katoava nykyhetki - mietin jo paluuta ja sen myötä odottavia järjestelyjä ja päätöksiä.

On jollain tapaa helpompaa elää tilanteessa, jonka tietää tilapäiseksi. Ainakin, jos on varustettu pääkopalla, joka jatkuvasti ja pyytämättä pähkii ja problematisoi kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. Välitilassa kelluessaan voi tavallaan ottaa lomaa omasta kaoottisesta mielestään - ajatella toki kaikenlaista, mutta unohtaa hetkeksi sen pohtimisen, pitäisikö juuri nyt olla jossain muualla tekemässä jotain muuta ja onko ylipäänsä menossa elämässään oikeaan suuntaan, mikä se sitten onkin. Voi ajatella, että hoidetaan tämä ensin ja katsotaan sitten; nyt tiedetään ainakin reitti seuraavalle rastille, jossa otetaan kompassilla taas uusi suunta.

Se "sitten" vain tapaa tulla vastaan kerta toisensa jälkeen.

Tännekin voisi kyllä jäädä. Historiatyöläiselle, joka rakastaa ulkoilmaelämää, koiria ja hevosia, on vaikea keksiä virikkeellisempää asuinmaata. Siipalle täällä riittäisi kallioita kiivettäväksi ja vanhoja lentokoneita ihailtavaksi. Toki lunta, metsiä ja omaa kieltä on ja olisi hurja ikävä, mutta voisin kuvitella asuvani täällä enemmän tai vähemmän pysyvästi, jos käytännön kuviot järjestyisivät sellaisiksi, että ratkaisujensa kanssa voisi elää edes jossain määrin levollisin mielin (siis sikäli, kuin se tällä piuhoituksella on mahdollista). Ja se on paljon sanottu.

Mutta Suomeen täältä nyt kuitenkin ollaan tulossa reppu selässä ja koiranpentu kainalossa. Sitä ennen suuntaamme vielä siipan kanssa Skotlannin Ylämaille patikoimaan. Siihenkin on pari viikkoa aikaa, joten koetan elää Englannin lempeänvihreää alkukesää kaikilla aisteilla ja tulevaisuuteen luottaen - tai ainakin kovasti yrittäen. 

2 kommenttia:

Nienna kirjoitti...

"Välitilassa kelluessaan voi tavallaan ottaa lomaa omasta kaoottisesta mielestään - ajatella toki kaikenlaista, mutta unohtaa hetkeksi sen pohtimisen, pitäisikö juuri nyt olla jossain muualla tekemässä jotain muuta ja onko ylipäänsä menossa elämässään oikeaan suuntaan, mikä se sitten onkin."

Ollapa välitilassa. Mulla taitaa olla juuri tuo pohtimisen hetki päällä (taas), kun elämä ei oikein ota sujuakseen. Työnhaku päällä, mutta en tiedä kuinka pitkäksi aikaa uusi työkään auttaisi. Pahinta lienee, etten oikei tiedä mikä olisi hyvästä ja auttaisi tässä pähkimisessä...

Luin sen taannoisen Vinksallaan-kirjoituksesi, joka antoi paljon ajattelemisen aihetta, paljon.

Olisi ollut ehkä hauska tavata (itsekin sijaitsen tällä hetkellä Cambridgessa.) Mutta ehkä sitten, jos joskus vielä palaat tänne takaisin.

Hyvää matkaa! (Ja anteeksi erittäi satunnaisista ajatuksista...)

Kati Parppei kirjoitti...

Hei Nienna, olisipa tullut aiemmin puheeksi, hauska olisi ollut tavata! Mutta ehkä tosiaan seuraavalla kerralla - minulla on tuo collegen pysyvä jäsenyys plakkarissa, joten tulen varmaankin hengailemaan täällä aika ajoin.

Niin, mainitsemasi taisi olla juuri se poistamani kirjoitus? Totesin, että tätä pitää pureksia vielä pitkään ja huolella lisää; luultavasti palaan aiheeseen jossain vaiheessa.

Viisautta ja oivalluksia pohdintoihin! Ei ole helppoa elämä, ei, vaikka näennäisesti palikat olisivatkin miten kuten kasassa. Saati sitten, jos eivät ole.