- On se hienoa, että suomalaiset pärjäävät ammunnassa.
- Mutta miten käy päkätyksessä ja hirnunnassa?
- Haukkua ainakin osataan!
Tällä tasolla mennään nyt. Käyrä laskee koko ajan sanailun tason ollessa kääntäen verrannollinen hysteeriseen hihitysalttiuteen. Sen sijaan aamuöisin ei naurata yhtään, kun ilman mitään syytä herättyään valvoo toista tuntia koettaen turhaan olla ajattelematta mitään niistä asioista, joiden ajatteleminen kolmen aikaan aamulla olisi paitsi hyödytöntä, myös tuhoisaa mielenrauhan ja seuraavan päivän aikaansaapuuden kannalta.
Mistähän löytyisi lisää muistia ja kallonsisäistä kovalevytilaa? Tai vaihtoehtoisesti vapaaehtoinen, joka haluaisi kirjoittaa erään opinnäytetyön loppuun linssikeitto- ja puolukkamuffinsipalkalla?
Yhä useammin tuntuu, että elämässä voisi jo siirtyä eteenpäin ("siirtyä minne" on yksi tabukysymyksistä, joita historian alalta väittelemään aikovan ei tule varsinkaan puolenyön ja aamukuuden välillä pohtiman). Mutta urakkaa riittää vielä pidemmälle kuin silmä kantaa (ja kukaties rahoitus, mutta tätäkään ajatusta ei mieleensä päästämän pidä, varsinkaan puolenyön ja jne.).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti