"Men have long compared rats to humans and drawn parallels between the two species, with no regard for the possibility that the rat might find such comparisons odious, considering the record of our race. In story and real life, rats are often endowed with human characteristics. Once they were tried in courts of law for their offences and a Russian czar reportedly court martialled a rat for its predations."- Hendrickson, Robert: More Cunning than Man. A Social History of Rats and Men (1983)
Maanantaina YLE näytti kiinnostavan Prisma-dokumentin rotista. Rottakansan älykkyyshän ei ole mikään uutinen sellaiselle, joka on joskus jakanut elintilansa sen edustajan - villin tai kesyn - kanssa.
Allekirjoittaneella oli aikoinaan ilo seurata kaikkiaan kuuden kesyrottayksilön edesottamuksia. Ne olivat kaikin puolin kiehtovia, fiksuja, sosiaalisia - ja äärimmäisen siistejä eläimiä. Ehkä rotan huonomaineinen "suomuhäntä" tuntuisi ihmisistä vähemmän puistattavalta, jos he tietäisivät, miten huolellisesti sitä pestään ja hoidetaan? On nurinkurista, että rottia pidetään jotenkin luonnostaan saastaisina eläiminä, vaikka niiden mukanaan kantama ryönä taudinaiheuttajineen on tavalla tai toisella ihmisperäistä. Kukapa viemärissä puhtaana pysyisi?
Rottien määrätietoisuus ja kekseliäisyys - etenkin ruoan hankkimisen suhteen - tuntuivat niin ikään rajattomilta. Ei sellaisia olentoja voi kuin ihailla, vaikka rottien ja ihmisten intressit eivät aina kohtaakaan. Ja mikä sopeutumiskyky! En ole edes halunnut hankkia uusia rottia, ennen kuin pystyn tarjoamaan niille enemmän vapaana kuin häkissä oloa (kaksi rottakoiraa samassa huushollissa luovat tietysti omat rajoituksensa).
Eläinten käyttäytymisestä on viime aikoina tehty muutenkin mielenkiintoisia huomioita. Esimerkiksi harakat näyttäisivät tunnistavan itsensä peilistä, mikä varislintujen hengenlahjat huomioon ottaen ei tunnu kovinkaan yllättävältä. Ihmisen haukotuksen on havaittu puolestaan tarttuvan koiraan. Tätä empaattisuuden osoitukseksi arvioitua ilmiötä on luultu esiintyvän vain ihmisten ja muiden kädellisten välillä.
Pitääpä mennä testaamaan. Jokainen koirien, hevosten tai muiden laumaeläinten kanssa tekemisissä ollut lienee kyllä huomannut, miten helposti oma rentoutuneisuus - ja vastaavasti tietysti jännittyneisyys - tarttuu toisen lajin edustajaan. Eiköhän haukottelussa ole kyse aivan samasta asiasta.
Kiinalainen rottamaalaus on ajoitettu vuodelle 1431 länsimaisen ajanlaskun mukaan. Se on lainattu täältä.
3 kommenttia:
Miuta on kiinnostanu se, tarttuuko koiran tai kissan haukotus ihmiseen. Poikamme perheessä on kaksi kania, ne eivät tiettävästi haukottele. Miten se on variksenkin laita, niin fiksukin kun on muutoin, osaako tuo rentoutua. Eipä ole havaintoa, mutta saahan sitä ihmisen lapsi kaikkea miettiä ratokseen, vai mitä.
Kyllä ainakin minuun tarttuu sekä kissan, koiran että hevosen haukotus. Myös kissan haukotus tarttuu koiraan, tätä olen tarkkaillut. Mutta koiran tai minun haukotus ei näy tarttuvan kissaan.
Liekö se liian vähän laumasielu...
Ellinoora, kyllä minä olen nähnyt kanin haukottelevan (se vasta vinkeältä näyttääkin: http://talkingegg.com/humor/bunnyyawns.html), samoin muiden pikkueläinten mukaan lukien rotat ja hiiret. Linnuista en kyllä tiedä. Haukottelevatkohan nekin? Venyttelevät ainakin.
Veloena, ehkä tuo haukotuksen tarttuminen on laumassa elävien eläinten erityispiirre. Minuunkin eläinten haukottelut tarttuvat, mutten ole tullut vasiten tarkkailleeksi, toimiiko se myös päin vastoin.
Lähetä kommentti