tiistaina, marraskuuta 23, 2010

Biotooppi olohuoneessa

Ainakin yksi ikuisuusprojekti on nytkähtänyt vähän eteenpäin viime viikkojen aikana: mökiltä kärräämmämme 200-litrainen akvaario on huolellisesti tarkastettu, koeponnistettu (saumasilikoneista ei koskaan tiedä yli 15 vuoden varastoinnin jälkeen) sekä täytetty kypsymään siipan rakentamalle, taatusti kestävälle jalustalle.

Ala- ja yläasteikäisenä olin suorastaan fanaattinen akvaarioharrastaja, kuten yleiseen eläin- ja kasvihulluuteen sopi. Jossain vaiheessa akvaario muutettiin sukkanauhakäärmeen terraarioksi. Kun muutin kotoa vuonna 1996, allas vietiin mökille odottamaan aikoja parempia. Ne koittivat vasta nyt, sopivan paikan ja itsekin akvaariotouhuja harrastaneen asuinkumppanin myötä.

Pessimismiin taipuvaisena käyn vähän väliä tarkistamassa, tihkuuko jostain vettä, vaikkei sellaisesta mitään merkkejä useamman päivän koetäytössä ollutkaan. Mielessä on kollegan taannoinen, katastrofaalinen kertomus omasta lapsuudestaan: heidän 500-litrainen akvaarionsa oli särkynyt kerrostalon viidennessä kerroksessa valuttaen vettä aina ensimmäiseen kerrokseen saakka. Oli kuulemma ollut kaikkea muuta kuin mukavaa käydä soittamassa alakerran naapureiden ovikelloja tapahtuneen jälkeen.

Ei tällaisista silloin nelitoistavuotiaana huolehtinut. Minulle - toisin kuin epäilemättä vanhemmilleni - ei kai juolahtanut mieleenkään, mitä tapahtuisi, jos viidenneskuutio vettä leviäisi rintamamiestalon yläkertaan. Tieto lisää tuskaa. Ja ikä. Ja ihan itse otettuun pankkilainaan sidottu omaisuus.

Ennen altaan täyttämistä vedellä tarkistimmekin kotivakuutuksen kattavuuden suurennuslasin kanssa: kyllä, jos akvaario särkyy, meillä oleva laajennettu vakuutus kattaa kaikki vahingosta koituvat seuraukset mahdollisine lattian avaamisineen.

Olettaen, että pänikkä ei yllättäen ryhdy vuotamaan, siitä on tarkoitus rakentaa väljästi Kaakkois-Aasian puroja mukaileva biotooppiakvaario (näen jo sieluni silmin koko olohuoneen muuttuneen riisipelloksi - tai ehkei nyt sentään). Mitään kovin herkkää tai vaikeahoitoista lajistoa emme ole hankkimassa; akvaarion on syytä pärjätä aika ajoin omillaan viikko tai kesällä jopa pari.

4 kommenttia:

Liiolii kirjoitti...

Kiva kun löysit blogini. Tulin vastavierailulle jataidan jäädä lukijakuntaan. :)

Päivi kirjoitti...

Ookkonää muokannu blogin ulkoasua vai vippaako mulla silmissä?? o_O

Niin ja vakuutus... ei kai pienellä präntätty kerro, että akvaarion pitää olla alle 5 vuotta vanha tmv? *lietsoo hysteriaa*

Careliana kirjoitti...

Meillä hajosi 450-litrainen akvaario, rivitalossa onneksi, joten vahinkoa kärsi vain oma parkettimme. Onneksi satuimme myös huomaamaan vuodon ajoissa, joten ehdimme noukkia kalatkin turvaah; tosin loppujen lopuksi ne kuitenkin kuolivat melkein kaikki siinä eestaas siirtelyn tuoksinassa. Mutta vakuutus korvasi kyllä meilläkin tosi hyvin, sekä lattian että akvaarion ja vieläpä kalatkin! Kieltämättä on sen jälkeen ollut paljon hysteerisempi akvaarion tarkkailun suhteen; meillä on jopa pieni lappu aina akvaarion kyljessä veden pinnan tasoa merkkaamassa, ettei mitään vaivihkaisia tihkuvuotojakaan pääse tulemaan.
Olemme kyllä päättäneet, että jos vielä yksikin vesikatastrofi tulee, akvaariosta tulee terraario. Mutta on ne kalat kyllä tosi mukavia!

Kati Parppei kirjoitti...

Liiolii, teretulemas!

Päivi, jep, vähän muutin ulkoasua kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Nuo korvausjutut taas ovat kaikkinensa vähän kiperiä. Jos akvaario käy vuotamaan saumoistaan ja aiheuttaa vesivahingon, saattavat monet vakuutusyhtiöt heittäytyä hankaliksi joka tapauksessa, viis akvaarion iästä (meillä tuo vakuutusselostus on ehkä yksiselitteisimmästä päästä). Jotkut harrastajat suosittelevat "kaiken varalta" uudelleen saumausta aika ajoin, toiset taas ehdottomasti ovat sitä mieltä, ettei hyviä silikoneja pidä lähteä repostelemaan, vaan ne voivat hyvin kestää useamman kymmenen vuotta. Tuossa meidän akvaariossamme saumat ovat kyllä sangen moitteettomat: joustavat, ehjät ja puhtaat. Tuntuisi hullulta ryhtyä niitä kiskomaan irti ja turaamaan uusia tilalle. Paljon riippuu toki siitä, mitä aineita on käytetty. Uusi voi olla huono - hajota vaikkapa valmistusvirheestä - ja vanha hyvä.

Careliana, huh! Tuollaiset tarinat saavat aina niskakarvat pystyyn, mutta hyvä toki, että tapauksellanne oli onnellinen loppu! Me olemme miettineet, millaisen "hälytysjärjestelmän" voisimme rakentaa siltä varalta, että vahinko käy poissa ollessamme. Voisikohan kosteushälyttimen yhdistää jotenkin kännykkään tai kehitellä jotain vastaavaa... Nykyisinhän tämä kodin silmällä pitäminen näyttää olevan iso bisnes joka tavalla, luulisi jotain ratkaisuja löytyvän.