Toveri Taviokuurna listasi asioita, joista tuntee helmikuun. Itse voisin jatkaa listaa helmi- ja maaliskuun vaihteen huomioilla.
Päivän ja yön lämpötiloissa alkaa olla huimia eroja. Aurinko sulattaa etelään päin olevat ulkoportaat ja räystäistä tippuu vesi.
Työhuoneesssa aurinko paistaa taas silmiin paljastaen järkyttävän likaisen ikkunan.
Aamu- ja iltalenkit voi juosta ilman heijastinliiviä, hämärästä valoon tai valosta hämärään katsellen taivaanrannan murrettujen värien kirjoa.
Iltapäivien valo alkaa olla kevättalven kuulasta pastellia.
Tiaiset hurjistuvat aurinkoisina päivinä, pensasaidasta kuuluu pikkuvarpusten tauoton silputus.
Viherkasvit heräävät ja alkavat työntää uutta lehteä muistuttaen mullanvaihdosta.
Uroskoirat villiintyvät, kun lähiseudun nartut lähettävät lemmenkutsuja. Paremman kohteen puutteessa tunteita puretaan vanhaan, leikattuun narttuun tai kanssakoiraaseen.
2 kommenttia:
Viherkasvit heräävät - samoin jokakeväinen viherkasvi-innostus! Ostan joka kevät uusia viherkasveja ja tapan ne viimeistään jouluun mennessä...
Heh. Minulla intoilua laimentaa keväällä mullanvaihtourakka. Suurin hinku saada uusia kasveja iskeekin vasta tuokio sen jälkeen, kun vaiva ja multasotku on unohtunut.
Lähetä kommentti