Viime kesänä pihassamme innostui kukkimaan oudon varhainen ja rönsyillä leviävä pioni, joka pienen selvittelyn jälkeen osoittautui vuoripioneihin (Paeonia humilis) kuuluvaksi juhannuspioniksi. Juhannuspioni on vanha maatiaislajike, joka näyttää säilyneen vain Suomessa, mutta jääneen komeampien kiinanpionien varjoon. Se on nyt "löydetty uudelleen", ja kiinnostus tätä sitkeää perennaa kohtaan näyttää olevan suurta.
Meillä on kaksi muutakin pionipusikkoa, fuksianpunaista, joista toisen kukat tuoksuvat aivan minttusuklaalta. Istutin viime keväänä niiden seuraksi Haikalan puutarhalta hakemani valkoisen pionin taimen; minusta pionit ovat parhaimmillaan, kun ne ovat suuria ja valkoisia tai mansikkajäätelön värisiä. Juuri sellaisia kasvoi Tampereen-yksiöni oven pielessä Iidesrannassa. Kun pari kukkaa toi sisälle maljakkoon, koko huone tuoksui sanoinkuvaamattomalle. Pitääköhän nykyinen vuokralainen pioneista huolta?
Pagistaan toivottaa hyvää kesäpäiväntasausta - päivän myöhässä - ja leppoisaa juhannusta. Tehkää halutessanne taikoja, mutta älkää tätä sosiaalisessa mediassa tänään kiertänyttä:
Juhannustaika miehille: Kun juhannusyönä juo itsensä känniin, soutaa järvelle ja nousee sepalus auki seisomaan veneen reunalle, voi rannalla nähdä tulevan leskensä.
4 kommenttia:
Sitkeä on tosiaan oikea sana juhannuspionista. Minulla on mammavainaan perintöä oleva; leviää koko lailla hoidotta ja aika helppo lisätä vähän huonommastakin mukulasta. Hämeessä kakkosvyöhykkeellä se kukki jo helluntaina, kuva tämän postaukseni perässä: http://skana.vuodatus.net/blog/2933597/elamaa-taidetta-porkkanakeittoa-ja-helluntaita/
Hyvää juhannusta pioneille ja omistajaperheelle!
Tuntuu, että olen missannut jotain, kun en ole kokenut minttusuklaalta tuoksuvaa pioninkukkaa. 8-)
Kukista en tiedä, mutta tuo taika pitää vinkata heti tutuille. Silkassa varoitusmielessä, toki.
Kana, sinulle myös! Itsekin tuumailin tässä, miten sekä juhannusruusu että -pioni kukkivat reippaasti ennen juhannusta ainakin täällä eteläisemmässä Suomessa. Jostain luin, että keväät ovat vähitellen aikaistuneet; siinäkö lie selitys?
Joku, nuo pionit kukkivat heinäkuussa juuri silloin, kun olemme olleet reissussa. Itsekin olen ehtinyt vain vähäsen nuuhkaista, visuaalisesta nautiskelusta puhumattakaan.
Päivi, se on viisautta.
Lähetä kommentti