Pisimmät pioninvarret ikkunani alla ovat lähes puolitoistametrisiä ja täynnä nuppuja. Naapuritalossa asuva mummo kertoi ilahtuneensa kovasti nähtyään, että niistä pidetään taas huolta.
Pionit ovat kuulemma asunnossani vuosia sitten eläneen miehen istuttamia. Hän hoiti kukkiaan huolella, vaikka elämä muuten olikin hieman tuulista.
Sittemmin mies oli kuollut jäätyään auton alle. Mutta pionit kukkivat kesästä toiseen.
1 kommentti:
Lapsuuskotini puutarhassa oli vaaleanpunaisia pioneita. Ne olivat mielestäni puutarhan upeimmat kukat.
Sittemmin olen koko ikäni asunut kerrostaloissa, paitsi kolme vuotta rivitalossa. Tuon talon pihalla kasvoi pioni, vielä sen jälkeenkin kun muutimme pois. Huonommin kävi entisen isännän vaalimille joriineille (dahlioille?). Vanha mies opasti lähteissään, että joriinin mukulat tulee kaivaa maasta yhtä yötä ennen kuin yöpakkaset tulevat ja säilöä viileässä sanomalehteen käärittynä yli talven.
En tiedä, mistä sille miehelle oli kasvanut vaisto tietää, koska pakkaset tulevat. Minulle ei mistään, joten sinne ne mukulat paleltuivat.
Mutta pionit kukkivat huollotta seuraavanakin kesänä.
Lähetä kommentti