Availen täyteen ahdettuja ullakkokomeroita ja laatikoita löytääkseni viikon jäljiltä edes yhden oman ajatuksen. En löydä ja harmistun, vaikka tiedän tässä vaiheessa etsimisen olevan turhaa. Ne ilmaantuvat, kunhan saavat taas tilaa. Jos ilmaantuvat.
Sen sijaan päähäni on kipattu rekkalavallinen pöriseviä, pöyhkeitä sanoja kolmella kielellä (merkitysteoriamonasticsystempredlagaemijotserk). Ne metelöivät niin, etten kuule omaa ääntäni. Kärpäslätkäkin on kateissa.
- - -
Mitä ajatuksiin tulee, ihailen niitä, jotka kykenevät viileän loogiseen ja järjestelmälliseen ajatteluun. Kurinalaiseen ajatteluun. Sellaisia, jotka päättävät käydä päässään jonkin asian läpi alusta loppuun ja päätyvät sitten kristallinkirkkaaseen ja selkeästi muotoiltuun lopputulokseen. Jotka ylipäänsä pystyvät niin päättäessään pohtimaan syvällisiä, abstrakteja asioita pitäen kausaliteetit järjestyksessä kuin jonossa marssivat sotilaat. Jotka muistavat nimet, vuosiluvut ja teoriat.
Minun päässäni asuu kaaos. Sinne on sullottuna suuri määrä sekalaista tavaraa, satunnaista mukaan tarttunutta roinaa. Kolhuisia kuparipannuja, linnunsulkia, kuluneita kenkiä, lampaanvillaa. Pokkareita, nuotteja ja vanhoja leluja. Jos yritän etsimällä etsiä niiden seasta jotakin tärkeää, en varmasti löydä sitä. Sen sijaan varastosta putkahtelee valmiita ja puolivalmiita ajatuksenpätkiä täysin sattumanvaraisesti ja paikasta piittaamatta. Jokin, jota olen viikko sitten etsinyt, ilmestyykin pintaan kesken kaupassakäynnin tai juuri ennen nukahtamista. Ja katoaa yhtä nopeasti, jollen ota sitä heti kiinni. En ole hyvä keskustelija - tarkoitan korkealentoisia, nopeatempoisia, teoreettisia keskusteluja - koska löydän kiivaasti etsimäni ajatuksen aina liian myöhään (jos taas suljen silmäni ja luotan vaistooni, saatan osua oikeaan sen kuuluisan sokean kanan tavoin).
Varmin keino saada tolkkua rojuläjästä on alkaa kirjoittaa. Ei hahmotella, ei miettiä sanottavaansa valmiiksi. Vaan istua alas ja kirjoittaa, ja ajatukset alkavat muotoutua sanoiksi ja suhteutua toisiinsa kuin itsestään. Kärjistetysti: jos haluaisin kirjoittaa, mitä ajattelin tänään, en välttämättä tietäisi sitä itsekään, ennen kuin olisin kirjoittanut sen.
Kaaoksenhallinta on yksi syy, miksi tämä blogikin sai alkunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti