lauantaina, kesäkuuta 11, 2005

Kävelykepillä kaulasta

Joskus käy niin, että jokin tehtävä tuntuu alun alkaen liimassa konttaamiselta, houkuttelevalta kuin keltiäispesässä loikoilu tai kahvin lantraaminen polttoöljyllä. Mutta sitten valmiiksi vihattu urakka imaiseekin mennessään ja saa innostumaan niin, että sitä väsää iltamyöhään ja nousee kukon kanssa kilpaa jatkamaan.

Tämän viikon rutistuksena oli paperin työstäminen syyskuussa Petroskoissa pidettävään seminaariin, josta olin suunnitellut luistavani harvinaisen hyvällä verukkeella: teema ei suoranaisesti liity tekemisiini. Mutta toisin kävi. Tiedättehän, miten Roope-setä joskus pysäyttää Akun kävelykepillään kaulasta nappaamalla, kun tämä on aikeissa livistää rahasäiliön siivoamisesta tai jostakin muusta ikävästä työstä.

Niinpä viimeisenä ilmoittautumispäivänä puhelimeni soi. Sillä tavalla kiukkuisesti hyppien, kuten Roopen soittaessa Akulle.

- Missäs viipyy ilmoittautumisesi, kyseli seminaarireissua järjestävä yliassistentti.
- Ööh. No tuota. Eihän aihe ole ollenkaan minun alaani, joten...
- Se on pelkkä muotoilukysymys! Laitat nyt vain paperin tulemaan.

Ja taas vietiin kieltäytymisen huonosti hallitsevaa humanistia kuin pässiä teuraaksi. Mutta kun elää tiedekunnan almuilla, ei töihin käskettäessä ole oikein varaa vänkyttää vastaan. Ja kun meitä itäisen puolen historiantutkijoita ei laitoksella kovin monta ole, niin onhan ne vähät saatava matkaan ja ääneen vaikka väkisin muotoillen. Ettei tarvitse hävetä venäläiskollegoiden edessä.

Siis ainakaan sitä, että ketään ei tullut.

Varoitusaika oli lyhyenlainen, mikä ei juuri allekirjoittaneen intoa lisännyt. Mutta katso, ihmeiden ihme tapahtui: riivatun pumaska valmistuikin peräti viisi päivää ennen aikarajaa huolimatta muista kiireistä. Toivon mukaan jotakuinkin julkaisukelpoisena, kuten komento kuului.

Saisinpa, voi saisinpa itse lisurinteonkin jatkumaan nyt samassa imussa.

Lienevätkö inspiraatiota vauhdittaneet viikon kulinaariset elämykset: uuden sadon porkkanat (eivät sentään vielä suomalaiset saati omalla palstalla kasvaneet), sitruunatimjamitee ja Tyrkisk Peberin Hot Vanilla-tikkarit. Pagisija suosittelee lämpimästi.

2 kommenttia:

Veloena kirjoitti...

Sitruunatimjami on kyllä aivan jumalaista.

pagisija kirjoitti...

Jep - kannullinen teetä - vai haudukkeeksiko sitä pitäisi sanoa? - ei pitkään kestä. Oletko muuten onnistunut kasvattamaan sitruunatimjamia ruukussa sisällä?