Puolitehoista kesäflunssaa ei aina tule ottaneeksi todesta, vaan viuhtoo menemään entiseen tapaan jättämättä edes lenkkeilyä väliin. Eikä siinä mitään. Usein kiusa menee ohi kuten tulikin, vaivihkaa ja itsestään melua pitämättä. Mutta mikrobi voi myös katsoa tilaisuutensa tulleen ja koota joukkonsa uuteen hyökkäykseen. Sitten niistetään ja köhitään paljon pidempään kuin olisi ollut tarpeen, jos olisi malttanut levätä.
Milloinhan tuonkin elämän perustotuuden sisäistää?
Oli miten oli, Suomen kesä on kovin lyhyt käytettäväksi sohvalla loikoiluun. Niinpä elokuvatkin kannattaa nauttia versioina, joissa pitkää ovat vain näyttelijöiden korvat. Nämä puolen minuutin taideaarteet löysin postilaatikostani tänä aamuna, lämmin kiitos lähettäjälle.
Titanic
Manaaja
Tappajahai
Hohto
Alien
- - -
Allekirjoittanut jatkaa nyt vastuuttoman vapaata reppuelämää suunnaten itään saunanlämmitykseen ja jussinviettoon. Eläkää kesää, ystävät, älkää kulkeko ohi!
"Näin sen vuoritiellä,
se itki kuin Patrokloksen hevonen,
kyynelittä, mutta silmistä ei voinut erehtyä.
Mitä itket? missä on isäntäsi?
- Paremmassa maailmassa, sanoi silmien luottamus.
- No, sinnehän me kaikki olemme matkalla.
Niin minne? Kai tämä hevosen maailma on parempi,
metsä, jossa juosta, ja maa kumisee kuin rumpu,
laakso virtaa alhaalla tuoksuja, kukkia,
ja lähde sitten, niityn yllätys.
Mistä meille metsä, niitty, lähde,
emmehän ole naiiveja, emmekö juuri
ikävystyen kulkeneet ohi?"
- Eeva-Liisa Manner
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti