torstaina, kesäkuuta 02, 2005

Ilman punaista mattoa

Herätys eilen ennen viittä, sateinen junamatka Suomen halki. Tällä kertaa muiden maksama, kiitos "Ryssänkirkkolaiset"-dokumenttielokuvamme ensiesityksen. Köyhän Cannes kahvilla ja pullalla ilman punaista mattoa.

Viihdyn paremmin haastattelijana kuin haastateltavana. En osaa puhua hienoja, kirjoittaisin mieluummin. Onneksi suurimman huomion saavat mainiot kertojamme, karjalaiset ortodoksisiirtolaiset sota-ajan muistoinaan evakkotaival ja kulttuurien törmäys, kun tuli väärästä suunnasta, puhui väärää kieltä, tunnusti väärää uskontoa.

Mukana valoisiakin tarinoita, huumoria, lämmintä kohtelua, ymmärtämystä. Sopeutumista puolin ja toisin.

- - -

Ohi on. Saunomista mökillä, kevättöitä, kohta junaan ja takaisin Tampereelle.

2 kommenttia:

Dyro kirjoitti...

Ryssänkirkkolainen...tuota sanaa en olekaan kuullut vuosikymmeneen. Isoäitini käytti sitä kertoessaan miksi hän lapsineen oli vaihtanut uskontoversionsa ortodoksisuudesta luterilaisuuteen. Lapsia oli haukuttu ryssänkirkkolaisiksi, joten heidän sopeutumistaan uudelle paikkakunnalle täytyi edesauttaa mukautumalla valtaväestöön.

pagisija kirjoitti...

Niinhän se meni, moni ortodoksisiirtolainen vaihtoi uskontoa viimeistään naimisiin mennessään, kun niin oli helpompaa. Ortodoksisuus kun nähtiin vihollisen uskontona, mikä oli perua jo tsaarinajalta ja venäläistämispyrkimyksistä.

Nykyäänhän ortodoksinen kirkko on taas melkein muotia, jos näin raadollisesti sanotaan, siihen liitytään mielellään ja julkkiksetkin esittelevät lehdissä ylpeinä ikoninurkkauksiaan. Aika aikaa kutakin.