Eteläisen Suomen tienpientareille nousi alkukesästä kasveja, joilla on pesuvadin kokoiset lehdet. Pidin niitä ensi vilkaisulta suuruudenhulluina leskenlehtinä, ja tätä käsitystä taisin tietämättömänä idäntulokkaana levittää eteenpäinkin.
Nyt lehtien jatkeeksi on kohonnut puolitoistametrisiä kukkavarsia. Lohmakkeet eivät olekaan leskenlehtiä. Ne ovat takiaisia, niitä koulumatkalaisten rakastamia kasveja, jotka tekevät koukukkaita ja joka paikkaan tarrautuvia siemenpähkylöitä. Reheviä, hyvinvoivia takiaisia kasvaa pienen metropolin verran muun muassa rantapusikossa, jonka kautta olen tavannut viedä kotieläimeni iltalenkille.
Minä ja villavakarvaiset koirani odotamme mielenkiinnolla syksyä.
Takiaisen siemenpalloja voisi toki varastoida pitkien syyspäivien varalle. Tuuletusikkuna, pistetaulukko ja ohikulkijoilla villakangastakit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti