Joskus tuntuu siltä, että kauppaleikkikorttipelin vastapuolet koventavat jatkuvasti keinojaan kahmiakseen valtaosan kuluttajanmuotoisista pelimerkeistä. En ole lähtenyt mukaan leikkiin, mitä saan toki katua jokaisella kauppareissulla - joka toinen tarjous on vain korttiasiakkaille, normaalihinta hirmukallis.
No, oma on valintani, jos haluan typeryyttäni jäädä kaikista huippueduista paitsi.
Mutta eilen selailin puolitehoisesti erään sisustusliikeketjun katalogia ja kah, siinäpä olikin mukavannäköinen lamppu tolkulliseen hintaan. Ei sillä, että uutta lamppua varsinaisesti tarvitsisin, mutta noin periaatteessa. Kiinnostuin lievästi ja katsoin tarkemmin. Ja kuinka ollakaan. "Tarjous vain plussakortilla, alennus 55%". Jep, viisikymmentäviisi prosenttia halvemmalla, kun vilautat sitä oikeaa muovinpalaa.
Asiaa ääneen ihmettelevä saisi epäilemättä hurskaan vastauksen, että herkkutäkysillä halutaan palkita uskolliset asiakkaat, ei rankaista kortittomia saati painostaa heitä hiljaisesti liittymään oikeaan leiriin.
Niinhän se menee.
2 kommenttia:
Juuri maksoin 19 euroa ylimääräistä sandaaleista ihan siitä ilosta, että en suostu kortistoitavaksi.
Kassalla hymyilen lämpimästi ja totean "Ei oo, ei tuu."
Kassoille on muuten vakiintunut tapa kysyä "Oliks plussakorttia?" Joskus tekee mieli olla nenäkäs ja vastata totuudenmukaisesti, että oli. Oli joskus vuosia sitten.
Mutta jos itse istuisi hikoilemassa kiireisten ihmisten viikonloppuostosten keskellä, niin ehkä kanssaihmisten nokkela viisastelu ei suoranaisesti nostaisi työintoa...
Lähetä kommentti