maanantaina, syyskuuta 02, 2013

Kaikki säästynyt aika

Taas kerran Pagistaanissa tultiin pohtineeksi, miten helppoa nykyihmisen elämä on. Tai kaikesta päättäen pitäisi olla.

Pohdinta sai alkunsa kahvimukin ääressä, kun siippa muisteli käyneensä 15-vuotiaana - siis kolmisenkymmentä vuotta sitten - lennokkikerhon ohjaajakurssin Räyskälässä. Räyskälä sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Riihimäeltä Forssan suuntaan. Joensuusta pääsi Riihimäelle junalla. Sitten oli hypättävä linja-autoon.
- Kuinka tuolloin selvitettiinkään bussikyytien reitit ja aikataulut?
- Käytiin kai Matkahuollossa. Tai ehkä asia selvisi soittamalla?

Ennen - aivan tuokio sitten - aikataulut kyseltiin ja liput ostettiin asemien palveluluukuilta. Ulkomaanmatkat varattiin matkatoimistosta. Opinnäytteet naputettiin kirjoituskoneella (minäkin muistan tehneeni niin vielä lukiossa). Haettiin tietoa tietosanakirjoista. Selattiin kirjastossa pahvisia kortistoja. Tavoiteltiin ihmisiä lankapuhelimella. Kirjoitettiin kirjeitä ja vietiin niitä postiin. Istuttiin pankissa odottamassa omaa vuoroa. Otettiin valokuvia ja vietiin filmi liikkeeseen kehitettäväksi. Kaikki, mitä talouteen ostettiin, oli etsittävä ihan oikeista kaupoista. Hintavertailut oli tehtävä niin ikään jalkapelillä. Jos halusi katsoa jonkin televisio-ohjelman, oli oltava kotona sen lähetysaikaan (videonauhuri tuli meille joskus 1980-luvun viimeisinä vuosina).

Listaa saa jatkaa. Mutta miksi, ihmettelimme, ihmiset tuntuvat olevan kiireisempiä ja stressaantuneempia kuin ikinä, vaikka niin monen asian hoitaminen on nopeutunut ja helpottunut hurjasti? Sellaisen kuvan ainakin saa mediasta ja osin myös omasta tuttavapiiristä. Ja tietysti omasta arjesta. Ei ole muka aikaa siihen tai tuohon.

Mihin kaikki säästynyt aika siis menee? Sosiaaliseen mediaan? Sähköpostien tarkisteluun? Tietokonepeleihin? Television katseluun? Blogien kirjoittamiseen?

2 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Jee! Aikatauluja varten oli se semmoinen Turisti-kirja. Muistan, kun menin matkailutoimistoon töihin, niin ekana VR:n täti kävi kurssittamassa, miten sitä kirjaa luetaan. Ja kurssilla oli siis vasta kotimaan juna-aikataulut - kirjassa oli myös kaikkia muita mahdollisia aikatauluja. Oli aika vaativaa joissan käänteissä se...

Nykyisen ihmisen kiireeseen tunnistaisin ainakin kaksi syytä. Ihminen on ehkä aina halunnut saada kaiken. Mutta nyt mahdollisuudet siihen mitä kaikkea voi saada, on moninkertaiset. Jos ennen sai perheen tai uran, hyvässä lykyssä vielä salarakkaan, nyt on saatava sekä perhe että ura ja toinen perhe ja kolmas perhe ja neljäs salarakas ja presenssiä somessa ja omaa aikaa ja kilpahevonen ja koira ja toinen ura ja siihen sivuammatti ja matkoja ja you name it.

Ja toinen kiireen lisääjä on tietysti netissä roikkuminen, koska asiat on hoidettava myös reaalielämässä vaikka somessa kälkättäminen olisi kuinka kivaa.

Kati Parppei kirjoitti...

Zepa kirjoittaa viisaita. Ihmisrievun mahdollisuudet valita asioita ovat kasvaneet hurjasti, mutta onko siitä seurauksena onnea ja tyytyväisyyttä? Seesteisyyttä peräti? Eipä taida olla, kun - kuten sanottu - nyt pitäisi saada ja ehtiä yhdessä elämässä ihan kaikki ja vähän lisää. Ihan varmasti tämä vaikuttaa siihen kollektiivisen hektisyyden tunnelmaan.

Ja netissä roikkuminen. Juu. Ainakin täällä se on armoton aikasyöppö. Osa on toki ihan hyödyllistä, mutta osa ihan joutavaa notkumista, joka ärsyttää itseäkin.