tiistaina, tammikuuta 14, 2014

Muunneltavat muffinsit

Sitten jotakin aivan muuta. Välipalan aika! Hoksasin nimittäin, etten ole tainnut laittaa jakoon parasta muffinsireseptiä ikinä (Pagistaanissahan leivotaan aina 80-lukulaisittain muffinseja, ei mitään muffineita). Jos olenkin, niin laitanpa uudestaan.

En leivo kovin usein - meillä käy vähänlaisesti vieraita, emmekä siipan kanssa ole erityisemmin makean perään - mutta aika ajoin teen pellillisen muffinseja pakastimeen. Olen testannut moniaita ohjeita, mutta palaan aina samaan, joka on yksinkertaisuudestaan huolimatta vertaansa vailla. Leivonnaiset eivät jää kuivakkaiksi tai littanoiksi, vaan niissä on aidon jenkkimuffinsin rouhakka rakenne ja maku.

Tämä aarre reseptiksi on peräisin merkillisestä keittokirjanjärkäleestä nimeltä Herkullista ruokaa. Kirjan kirjoittajaksi on merkitty kokki Ron Kalenuik ja se on painettu vuonna 1994 Yhdysvalloissa. Kääntäjää ei ole mainittu, mutta lopputulos on jotakin häiritsevän, kryptisen ja huvittavan väliltä:

Ollakseen herkkusuu ei se merkitse sitä, että on oltava hapan, täydellisyyden tavoittelija: keittotaito sanoo, mikä on sopivaa oikeaan aikaan tietyille ihmisille. Helpot Herkut sallii sinun tarjoilla poikkeukselliset keittotuotteet, jotka ovat ne juuri oikeat kaiken aikaan. 

En enää muista, mistä tämä käännöskukkatarha on hyllyymme ajautunut - luultavasti vanhempieni keittokirjahyllystä kotoa muuttaessani - mutta olen kokeillut siitä vuosien myötä ohjeen jos toisenkin pettymättä pahemmin. Kenties lievien kielivaikeuksien vuoksi vielä on kuitenkin löytämättä tie "uuteen ilojen maailmaan, joka voi muuttaa sinun keittotaitosi ikiajoiksi". Makeiden ohjeiden sokerimäärän on niin ikään voinut huoletta puolittaa, kuten jenkkiresepteistä yleensä.

Mutta se muffinsiohje. Leivonnaisten nimi on "Pohjois-Ontarion mustikkamuffinsit", mutta olen tehnyt niitä lukuisilla variaatioilla. Sanottakoon niitä siis vaikka

Muunneltaviksi muffinseiksi Kalenuikin kummallisen keittokirjan mukaan

noin 1,5 dl sokeria muista ainesosista ja omasta mausta riippuen (itse tykkään käyttää ruokosokeria)
100 g voita tai margariinia
2 kananmunaa (luomua toki)
vajaa 1 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja (laitan usein pelkkää spelttijauhoa)
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
noin 4 dl marjoja tai hedelmänpaloja, karkeaksi rouhittuja pähkinöitä, rouhittua (valko)suklaata - oma suosikkiyhdistelmäni on puolukat + saksanpähkinä + valkosuklaa

Sekoita yhteen sokeri, voi, munat, maito ja vaniljasokeri. Seulo yhteen jauhot, leivinjauhe ja suola. Yhdistä jauhoseos ja höysteet nesteeseen ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Lusikoi taikina muffinsipellille - minä käytän yleensä pellin koloissa vielä paperivuokia. Kolot saavat tulla melko täyteen ja tulevatkin tällä taikinamäärällä. Paista hieman vajaassa 200 asteessa 20-25 minuuttia.

6 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Pitääpä kokeilla. Vaikuttaa sopivan yksinkertaiselta ihmiselle, joka leipoo pari kertaa vuodessa. Pitänee käydä ostamassa muffinssipelti.

Kati Parppei kirjoitti...

Ei ole tainnut koskaan mennä mönkään tämä. Mutta tietysti, kun jotain reseptiä muille kehuu ja suosittelee ja innostaa nämä kokeilemaan, jokin menee pieleen...

No tokkopa. Kokeile ihmeessä. Muffinsipeltejä taitaa saada silikonisinakin, miten toiminevat.

Liiolii kirjoitti...

Kokeiluun, kiitos! Viimeksi kun leivoin muffinseja, kissa söi puolet yöllä, oli repinyt pöydälle jääneet leivonnaispussit auki.

Kati Parppei kirjoitti...

Go for it! Piti muuten vielä lisäämäni, että alkuperäisessä reseptissä nuo höysteet ovat 2,5 dl mustikoita. Eli silläkin pärjää. Minä olen vain tykännyt vähän ronskimmasta otteesta ja kunnon sattumista.

Hanna P kirjoitti...

Meni testattavaksi. Meilläkin on muffinsseja eikä mitään muffineita. Kuka keksi vääntää alkuperäisen eli hyvän suomennoksen uusiksi?

Kati Parppei kirjoitti...

Niin, sama kuin blogGaamisen ja blogaamisen kanssa. Pagistaanissa on harjoitettu blogGausta jo huimat yhdeksän vuotta, eikä asiaintilaan liene tulossa muutosta.