perjantaina, tammikuuta 23, 2015

Lista lintuvieraista


Ensi viikonloppuna on taas Birdlifen perinteinen pihabongaus, jolloin lasketaan omalla pihalla tunnin aikana nähdyt linnut. Harmi kyllä, olemme reissussa, joten tämä hauskuus jää jälleen kerran välistä.

Huvikseni ja muistiin päätin kuitenkin listata lajit, jotka tänä talvena ovat todistetusti ruokintapaikallamme tai sen välittömässä läheisyydessä pyörineet (tai ainakin ne, jotka tähän hätään muistan).

Viherpeippoa ja keltasirkkua olen kaipaillut lintuvieraiden joukkoon. Niiden myötä olisi mukava värisuora koossa. Myös harmaapäätikka olisi hienoa saada kylään. Niiden parimäärä on kasvanut ja laji on levittäytynyt vähitellen pohjoisemmaksi. Nurmeksessa toisena joulupäivänä näimme sellaisen ensimmäisen kerran.

Linnut

Harakka (Pica pica)
Hippiäinen (Regulus regulus)
Hömötiainen (Parus montanus)
Kuusitiainen (Parus ater)
Käpytikka (Dendrocopos major)
Mustarastas (Turdus merdula)
Närhi (Garrulus glandarius)
Pikkuvarpunen (Passer montanus)
Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula)
Puukiipijä (Certhia familiaris)
Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus)
Pähkinänakkeli (Sitta europaea)
Sinitiainen (Parus caerulaeus)
Talitiainen (Parus major)
Töyhtötiainen (Parus cristatus)
Varpunen (Passer domesticus)

Nisäkkäät

Kesykoira (Canis lupus familiaris)
Orava (Sciurus vulgaris)

maanantaina, tammikuuta 19, 2015

Säilykemaitoa omenapiirakkaan

Asuessani Petroskoissa syksyllä 1994 tutustuin erikoisuuteen nimeltä säilykemaito. Sitä myytiin nimensä mukaisesti säilykepurkeissa ja se oli koostumukseltaan juoksevahkon hunajan kaltaista, kellertävää ja makeaa. En oikein oppinut käyttämään tuota outoa substanssia. Kahvissa se oli ihan hyvää ja joskus kovan makeannälän iskiessä söin sitä pari lusikallista sellaisenaan.

Venäläiset tuttavani tekivät säilykemaidosta kinuskia keittämällä purkkia kattilassa hiljaisella tulella muutaman tunnin. Enpä tullut sitäkään kokeilleeksi, kun ei ollut kinuskille tarvetta. Sitä paitsi ajatus hiljalleen hellalla paineistuvasta purkista kuulosti arveluttavalta.

Jossain vaiheessa säilykemaito rantautui maailmalta myös Suomeen ja leivontablogien ohjeisiin. Imelä banoffee taisi olla ensimmäinen sitä sisältävä jälkiruokaresepti, joka sai suuren suosion. Siinä maito keitetään juuri edellä mainitulla tavalla kinuskiksi - ellei sitten hankita valmiiksi keitettyä purkkimaitoa, jota löytyy joistakin paremmin varustelluista marketeista.

Banoffeeta tein kerran puolukkaisena versiona viemiseksi Tampereelle ja hyvää oli; puolukat taittoivat kinuskin makeuden hienosti. Taannoin löysin toisenkin reseptin, jossa venyvä maitotahdas toimii. Sen innoittajana oli purkillinen keitettyä säilykemaitoa, joka oli jäänyt puoloffee-kokeilun jäljiltä kaappiin, muuttanut muun huushollin mukana Liperiin ja ohittanut juuri parasta ennen-päiväyksensä.

Pelkäsin lopputuloksen olevan liian makeaa huolimatta pienistä muutoksista alkuperäiseen ohjeeseen, mutta siippa ja iltakahville tullut Hanna tykkäsivät lopputuloksesta (osin viimeksi mainitun innoittamana päädyin kokeilun ylös kirjaamaan, koska meillä tuli juttua säilykemaidon olemuksesta).

Alkuperäinen resepti löytyy täältä. Alla muokkaamani versio. Luulen, että tämä olisi huiman hyvää myös puolukoista tehtynä, mutten ole ehtinyt testata. Vielä.

OMENAPIIRAKKA

Pohja
100 g margariinia
1 dl ruokosokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl spelttijauhoja

Täyte
noin 0,5 litraa hapokkaita omenaviipaleita - käytin sellaisenaan pakastettuja
kanelia
1 tlk kondensoitua, sokeroitua maitoa - käytin kinuskiksi keitettyä, mutta epäilemättä tavallinenkin toimii
1 prk creme fraichea
1 dl maustamatonta jogurttia
2 munaa
2 tl vaniljasokeria

Pinnalle
mantelilastuja

Vaahdota rasva ja sokeri, lisää muna ja kuivat aineet. Vuoraa irtopohjavuoka (halkaisija n. 24-26 cm) leivinpaperilla ja painele taikina pohjalle ja reunoille.

Lado omenaviipaleet pohjalle ja ripottele niille kanelia.

Sekoita täyteainekset keskenään, kaada vuokaan ja ripottele pinnalle mantelilastuja.

Paista uunin alaosassa 175 asteessa noin 50 minuuttia. Anna jäähtyä hyvin ennen tarjoilua. 

keskiviikkona, tammikuuta 07, 2015

Kymmenen vuotta

Jäi taas toivottamatta joulut ja uudet vuodet. Hyvää alkanutta vuotta siis kaikille. Tästä se lähtee.

Sellaistakin tapahtui, että Pagistaan täytti uudenvuodenaattona komeat kymmenen vuotta. Viime vuosina päivitystahti on ollut vähemmän komea, mutta eipä blogi leipäänsä huuda (mainio sanonta muuten), vaikka vähän vähemmällä huomiolla olisikin sekä kirjoittajan että lukijoiden taholta. Eihän muistikirjaakaan tavata heittää pois, jos siihen tulee merkintöjä vain harvakseltaan.
 
Elämisen puitteet ovat ehkä hieman selkeämmät kuin vuosikymmen sitten ensimmäistä kirjoitusta naputellessani, mutta sisäisen sekavuuden ja henkisen hukassa olon aste on osapuilleen sama kuin tuolloin. Ainakin, jos keskiarvoa katsotaan.

En tiedä, onko se masentavaa vai lohdullista. Jotain pysyvää muuttuvassa maailmassa ja niin edelleen.