Ehdinpä miten kuten ikuistaa idänunikkojen ja valkoisen syreenin yhteiskukinnan, jolle kuva ei oikein tee oikeutta. Periaatteessahan kasvillisuutta ei pitäisi olla noin lähellä talon seinää, mutta unikko paalujuurineen ei pidä siirtämisestä, vaan saattaa protestoida heittämällä henkensä.Mikä olisi hyvin ikävää.
Emme ole raaskineet laittaa unikkojen takana näkyvään saunan ikkunaan verhoa, koska kukat ovat lauteilta katsottuna kuin taulu ja tarjoavat samalla aivan riittävän näkösuojan.
5 kommenttia:
Ihanan näköistä! Mun sisko asuu Uramontiellä, onks lähellä? Ihan samanoloista :)
Hanna G
Heh, Uramontie menee ihan tuossa kivenheiton päässä, me majailemme Pekkalantiellä. Viihtyisää ja rauhallista aluetta tämä on kaiken kaikkiaan!
Voih, tuo alue on niin idyllinen (tätini asui aiemmin Uramontien läheisyydessä, ja siellä tuli vierailtua kesäaikana useaan otteeseen).
Kati: jee, kiva! Mun täytyy esitellä teidät joskus toisillenne :) Niillä on ihana idyllinen piha, asuvat nyt ekaa kesää, joten ihmettelevät hekin nyt, että mitä kaikkea sieltä pihasta löytyykään. Olivat muuten eilen katsomassa kultaisennoutajan pentuja! Kolmen viikon kuluttua saavat oman pienen narttupennun.
Hanna G
Rosmariini, alue tosiaan edustaa 50-60-luvun omakoti-idylliä parhaimmillaan. Täällä on jo ennestään pienemmät tontit kuin esimerkiksi rintamamiestaloalueilla, joten ne ovat säästyneet aluetta sumputtavalta lohkomiselta.
Hanna, tule ihmeessä käymään joskus, kun siskosi luona visiteeraat. Kieltämättä olisi kiva tutustua täällä päin ihmisiin, vasta muuttaneita kun ollaan; naapurit ovat kivoja, mutta enimmäkseen seitsemänkymmenen paremmalla puolella (mikä ei toki ole sinällään ongelma). Jos vaikka aikanaan saisi koiranlenkitysseuraa ;),
Lähetä kommentti