Kah, tovi jos toinenkin on vierähtänyt Pagistaanin päivittämisestä, mutta kuten odottaa saattaa, jurtan päivittäminen uuteen paikkaan on vienyt melko tarkkaan kaiken vapaa-ajan. Nyt aletaan olla jo voiton puolella. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus vielä virittää tontin ympärille aita koiruuksia varten, sitten suuremmat ryskeet alkavat olla takana ja hienosäätäminen voi alkaa.
Viime viikolla pistäydyin muutaman päivän työperäisellä reissulla Joensuussa, missä Europe beyond East-West Division-konferenssi juhlisti alma materini 40-vuotista taivalta. Hämmentävää oli, että moni tutkijakoulutovereistani - joita oli taas oikein mukava tavata - luuli minun jo jättäneen väikkärini esitarkastukseen. En ole vielä päättänyt, suhtautuako luulemisiin myönteisenä kannustuksena (jäljellä on tosiaan lähinnä viilausta) vai ahdistuako niistä (kauanko oikein aion vielä hillota tätä).
Yhtä kaikki, oma komposti tekee ihmisen aika onnelliseksi liittymättä millään tavoin akateemisiin ansioitumisiin. Pihassa kukkivat tällä hetkellä valkoiset syreenit ja silkkipaperimaiset idänunikot, joista ottaisin kuvan, jos ehtisin. Juhannusruusu ja pionit ovat nupullaan, lisäksi kukkapenkeistä nousee kiinnostavia kasvustoja, joita en vielä tunnista.
5 kommenttia:
Onnea uuteen! Komposti, syreenit, unikot ja juhannusruusut - voiko enempää toivoa maallisen majansa kehyksiltä.
Jaahas! Vai on jäljellä lähinnä viilausta? Siinä tapauksessa taidan liittyä kannustajiin ja alan vaatia hilloa pöytään. :)
Ellinoora, eipä juuri voi. Ne edesauttavat juuri sellaista hiljaista arkionnea, johon ei suuria elämyksiä kaivata.
Päivi, ehehee. Kiitos vain ;). Laitan lähiaikoina erillisen postauksen kirjastasi, jottet nyt luule, etten sitä lainkaan noteeraa tällä arvovaltaisella ja tunnetulla foorumilla...
Onnea uuteen kotiin. Kai jrjestät virtuaaliset tuparit pikapuoliin?
Kiitos, Kerkkis! Tuparit ovat luvassa, kunhan ehdin ottaa jokusen kuvan ja leipoa virtuaalisen raparperipiirakan ;).
Lähetä kommentti