maanantaina, helmikuuta 21, 2011

Projekti Amazon

Sanonta lähteä lapasesta on hauska. Ja käyttökelpoinen.

Meillä on ollut nyt pari viikkoa autotallissa reilun 700 litran lasisammio jalustoineen. Se tuli käytettynä, mutta hyväkuntoisena Forssasta. Ihan noin suurta akvaariota emme olleet hakemassa, mutta kun läheltä löytyi, kotiin tuotiin ja halvalla sai...

Lapasesta siis lähti.

Ennen ostopäätöstä sentään tarkistin rakennustekniikkaa työkseen tutkivalta siskolta, pitäisikö lattian kantavuudesta huolestua, jos moisen ammeen olohuoneeseen virittää ja vedellä täyttää. Kuulemma voinemme nukkua sen osalta yömme rauhassa etenkin, jos rakennamme altaan alle sokkelin pistekuormitusta estämään.

Allas on hyvämaineisen valmistajan työtä ja himpun verran tavallista paksumpaa lasia. Siis vielä paksumpaa, kuin mitä tuon kokoluokan akvaarioissa tavallisesti käytetään. Ehkä se ei siis hajoa. Pitää vain toivoa, etteivät ulkosuodattimet ala vuotaa tai tapahdu muuta jännittävää, josta pienempien akvaarioiden omistajat jäävät helposti paitsi.

Tiedossa on - tämän riehakkaan startin jälkeen - rauhallisesti etenevä projekti tuon nykyisen 200-litraisen Aasia-altaan rinnalle. Tällä hetkellä tuumailemme tekniikkaa (varsinkin mainitun ulkosuodatuksen kanssa aiomme pelata varman päälle) ja alumiinijalustan viritystä olohuonekelpoiseksi. Paikkakunnan vesiarvot näyttäisivät kiekkokalojen lajialtaalle sopivilta, mutta saisihan tuohon hienon Amazon-biotoopin - vaikkapa lehtikaloja ja viivakirjoahvenia - ilman niitäkin.

Katsotaan.

Mitä mahdollisiin ulkomailla oleskeluihin tai muihin elämän käänteisiin tulee, asioista murehdittakoon sitä mukaa, kun ne eteen ilmaantuvat. Tämähän on filosofia, jota optimistisiippani on yrittänyt pessimistinpäähäni takoa vaihtelevin tuloksin.

Mietin jo, pitäisikö perustaa akvaarioasioille oma blogi, muttei ehkä vielä. Saattaa olla, että Projekti Amazonin edetessä muutan mieltäni: koti-insinööri ottaa mielellään erilaisia työvaihekuvia, joista voi olla iloa kanssa-akvaristeille tai sellaisiksi aikoville, muttei ehkä muille Pagistaanin lukijoille.

5 kommenttia:

Careliana kirjoitti...

Wow, melkoinen tankki! Meillä on kokemusta myös siitä ulkoisen suodattimen vuodosta (akvaarion pohjalasin halkeamisestahan mainitsin jo aikaisemmassa kommentissa joskus). Tämä suodatinrikko tapahtui *tietysti* juuri kun olimme pitkäksi viikonlopuksi reissuun lähdössä, mutta näppärä puolisoni hätävarakorjasi sen ruuvipuristimilla. Sittemmin olemme kyllä kuulleet, että suodattimemme on ylipäätään vähän heikkolaatuisena pidettyä mallia, ja aiomme vaihtaa sen lähiaikoina.

Kati Parppei kirjoitti...

Nyt pitää oitis kysyä, mitä mallia suodattimenne on (ja ylipäänsä millainen akvaario teillä on)?

Ulkosuodattimista ja niiden laadusta näyttää olevan jos jonkinlaista mielipidettä; olen yrittänyt summata, mikä on saanut eniten puoltavia ääniä ja vähiten vastustavia... EHEIM 2260 näyttää johtavan kisaa tällä hetkellä, jos se tulisi ainoaksi ulkosuodattimeksi. Tuon altaan mukana tuli Rena Filstar x3, mutta sen ajattelin myydä pois jollekin uskaliaammalle; siitä en kovin monta hyvää sanaa kuullut, vaikka kyseinen yksilö onkin kuulemma moitteettomasti toiminut.

Sandy kirjoitti...

Voi, kuinka kiehtovaa ja jännää! Mielelläni seuraisin projektin etenemistä - täällä tai omassa blogissaan. Kuvia odotellen!

Careliana kirjoitti...

Meidän suodatin on mallia Resun, se tuli käsittääkseni akvaariopaketin mukana. Ihan OK se on muuten toiminut (vaikka sitten ruuvipuristimilla fiksattuna), mutta varaosia siihen tuntuu olevan vaikea saada, ja yhdessä akvaarioliikkeessä tosiaan sanottiin, ettei heillä kyseistä merkkiä edusteta, koska sitä pidetään yleisesti aika epäluotettavana.
Viime aikoina akvaarioomme on alkanut ikävästi kerääntyä levää, mikä on antanut lisäpontta suodattimenvaihtosuunnitelmiin.

Meidän akvaario on 400-litrainen ja kulmamallinen, ja tällä hetkellä siellä asustaa jättikokoisia (eli eläkeikäisiä) isopurjeplekoja sekä kultakaloja, plus kaksi uskomattoman sitkeää keltabarbia, jotka ovat selviytyneet siirtymästä kaverin akvaariosta meille, meidän akvaarion rikkoutumisesta (jonka jälkimainingeissa lähes kaikki muut kalamme kuolivat, muut keltabarbilauman jäsenet ensimmäisinä!), muutosta uuteen kotiin sekä kultakalojen seurasta. Kalat ovat kyllä kiehtovia, ja varsinkin nyt kun meillä on lukumääräisesti aika vähän kaloja ja ne ovat kaikki (niitä barbeja lukuunottamatta) aika isoja, niihin kiintyy jo ihan kuin lemmikeihin; onpa niille tietysti nimetkin annettu.

Kati Parppei kirjoitti...

Careliana, kiinnostava tarina. Voin hyvin kuvitella, että vaikkapa plekovanhukset ovat omia persooniaan...! Plekoista minulla ei kokemusta olekaan edes "vanhoilta ajoilta". Tuohon isoon niitä kyllä kaavailin hommaavani.

Sandy, katsotaan nyt, kunhan saadaan tuo homma kunnolla pyörimään! Miehellä on joitain projekteja kesken verstaassa, sitten vasta päästään tuon jalustan kimppuun - ja kaikenlaista rempantynkää on tässä muutenkin. Mietittiin sitäkin, pitäisikö olohuoneen takaseinä tapetoida ennen akvaarion tuomista; sitähän - siis akvaariota - ei sitten enää ihan vähässä kummassa siirrellä.