tiistaina, huhtikuuta 09, 2013

Ärmättävät ja yyskyttävät

Lukekaapa Mikael Agricolan eli suomen kielen päivän kunniaksi tietokirjailija ja esseisti Tommi Uschanovin* kolumni kadonneista sanoista.

Sanojen kirjoitusasu on myös voinut muuttua: remseä, vähintäin, huipistua, villiytyä. Eräiden sanojen kohdalla voi todeta, ettei kieli vain soinnahda samoin kuin ennen. Tällaisia ovat monet onomatopoeettiset, ääntä jäljittelevät verbit: avannon hyhmäinen vesi meurahti (Veikko Huovinen ), uninen koira voksahteli (Kalle Päätalo ), kiväärinlukot raksasivat (Veijo Meri ).

Koirat ja avannot kuulostavat yhä samalta kuin esimerkiksi 50 vuotta sitten, mutta kielikorva ei enää synnytä tämän kuuloisia sanoja niiden kuvaamiseen. Ympäristön useimmat äänet ovat nykyään liian mekaanisia ja tasaisia, jotta niitä eroteltaisiin enää yhtä tarkkaan.

Meidän koiramme kyllä vosahtelevat, vuhahtelevat, ärmättävät ja yyskyttävät. Muutenkin meillä käytetään mielellään maukasta kieltä mukaan lukien murresanat. Allekirjoittaneen osalta se on jo Veikko Huovisella ja muilla suomalaisilla sanataitureilla kyllästetyn lapsuudenkodin perua. Onneksi myös kumppanini osaa arvostaa, käyttää ja luoda herkullisia sanoja (vaikkei mikään intomielinen kirjallisuuden harrastaja omasta puolestaan olekaan). Ne kun tuovat arjen aamiaispöytiin mitä parhaimman höysteen.

*En tietenkään malta olla mainitsematta, että myös Tommi on Joensuun Norssin abivuosikertaa 1994.

Ei kommentteja: