torstaina, kesäkuuta 30, 2005

Naamat seinällä

Miksi kummassa suurin Tampereen yliopiston tentti- ja juhlasaleista on tapiseerattu elävien ja kuolleiden professorien valokuvilla? Pitkillä riveillä virnisteleviä, vakavia, synkkiä, ylimielisiä, kilttejä naamoja? Sieltä ne silmäilevät tentissä hikoilevia opiskelijalaumoja, akateemisen harvainvallan vertauskuvat.

Ei siinä tohdi sivuilleen vilkuilla, imeskelee vain nöyränä kynäänsä ja tuijottaa tyhjää ruutupaperia.

Joensuussa humanistisen tiedekunnan yleiset tentit - kirjalliset kuulustelut - piti ja pitää kai edelleenkin suorittaa Carelia-salissa. Se on yliopiston ja kaupungin edustussali, akustisesti oikeaoppiseksi rakennettu, joten siellä pidetään muun muassa kaupunginorkesterin konsertit ja muita musiikkitapahtumia. Satunnaiset taide-elämykset saivat usein kiusallisen sivumaun istujan muistellessa suurin piirtein samalla paikalla edellisellä viikolla urakoitua tenttiä.

- - -

Astuessani ulos päärakennuksen ovesta oudon väriseksi käynyt taivas repeää ja alkaa sylkeä vettä kuin merkin saaneena. Katoksen alta katson, kun äsken auringossa paistatellut maisema peittyy harmaaseen seinään. Vesi virtaa pienoisjokina alas katua, ihmiset ryntäilevät rappukäytäviin ja räystäiden alle.

Kaatosade, niitä harvoja tilanteita, kun ihmiset rauhan ajan Suomessa todella juoksevat päistikkaa.

Lehmuksen alle pelastautuu käsi kädessä likomärkä nuoripari. Tyttö näyttää nauttivan tilanteesta täysillä, poikaa silminnähden jurppii. Joutessani kuvittelen heille ajatuskuplat. Tai olisivathan he voineet sanoa ne ääneenkin.
- Voi saatana mikä sade.
- Tästä tulee ihanan romanttinen muisto!


Viisitoista minuuttia, ja taivas kirkastuu taas. Ilta-aurinko kirkastaa märät kasvit ja saa maailman höyryämään.

- - -

Kesällä suomalaiset heräävät arktisesta horteestaan, elävät maanisesti muun luonnon tahtiin silmät päässä seisoen. Pitkä pimeys kuitatkoon univelat!

Siltä ainakin tuntuu, kun vilkaisee massatapahtumien ja kesäkemujen loputonta listaa. Allekirjoittanuttakin kutsuu näillä näkymin viikonloppu sekä Järvenpään Puistobluesin että Turun Keskiaikamarkkinoiden merkeissä. Ylellistä.

Ja heinäkuu, nyt on jo heinäkuu.

4 kommenttia:

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Minäkin suuntaan Puistobluesiin, Keskiaikamarkkinat jäävät sentään väliin. Toivottavasti tämän vuoden sää bluesissa olisi parempi kuin vuosi sitten, jolloin kahden tunnin sateen jälkeen luovutimme ja lähdimme sisätiloihin...

Kati Parppei kirjoitti...

Nykäise hihasta, jos näet ja tunnistat :). Hauskaa viikonloppua, ainakin sää näyttäisi hyvältä!

Kaura kirjoitti...

Mä tykkään niistä proffista. Siellä on isävainaa, jolle lähetän kaipaavan aatoksen ja aina tykkään iskeä silmää Howie Jacobsillekin irokeesissaan.

Kati Parppei kirjoitti...

Tottumiskysymys! Pitäisi joskus päästä tervehtimään herrat/rouvat/neidit professorit yksitellen, satunnaiselle tenttijälle galleriasta jää mieleen vain kasvomassa :/.