lauantaina, syyskuuta 16, 2006

Tytöistä ja pojista

Tänään Aamulehdessä kerrottiin pirkanmaalaisesta koulusta, jossa ekaluokkalaiset on kokeilumielessä jaettu tyttö- ja poikaluokkiin. Kokeilun pohjana ovat tutkimukset, joiden mukaan tytöt ja pojat oppivat asioita eri tavoin ja eri tahtiin. Toimittaja kuvaili tyttöluokan vaaleanpunaisia penaaleita ja lukunurkan Barbie-kirjoja sekä siteerasi poikaluokan opettajaa, joka kertoi poikien innostuneen opettelemaan a-kirjainta autosanojen avulla.

Somaa, eikö?

Ei minusta. En epäile, etteikö rohkeasta kokeilusta voisi olla joitakin hyötyjä (jotka kukaties saavutettaisiin yhtä lailla pienemmissä ryhmissä sukupuolijakaumasta riippumatta). Mutta maalaisjärjellä ajatellen: eikö tällainen lokeroi oppilaat ensisijaisesti - ja varsin alkeellisilta tuntuvin perustein - sukupuolensa edustajiksi, joilla oletetaan olevan jo pienestä saakka sukupuolelleen tyypilliset kiinnostuksen kohteet? Eikö se vain vahvista perinteisiä sukupuolimalleja ja -rooleja ja osoita lapsille, millaisista asioista tytön ja pojan "kuuluu" olla kiinnostunut? Ja että sukupuolten väliset erot ovat jo seitsenvuotiaana niin suuria, että on parempi opetella kaikille yhtä tarpeellisia elämäntaitoja eri luokissa?

En tiedä. En ole pedagogi. Voihan myös olla, että kyseisessä lehtijutussa on tyypitelty tyttöjä ja poikia enemmän kuin itse luokissa. Mutta olen itse aina ollut jonkinlainen väliinputoaja, ja voisin kuvitella, että olisin ollut kuvatun kaltaisessa, pinkinsävyisessä tyttöluokassa aika ulkopuolinen ja hukassa. Kiusattukin, kukaties. Viihdyin tasapuolisesti tyttöjen ja poikien kanssa, ja kaveripiiriini kuului yhtä lailla itsestäänselvästi molempia. Nukeilla en oppinut koskaan leikkimään muutamista velvollisuudentuntoisista yrityksistä huolimatta. Pikkuautotkin kiinnostivat enemmän, koppakuoriaisista ja etanoista puhumattakaan.

Yksi parhaista ekaluokan kavereistani oli poika, omaperäinen esteetikonalku, joka rakasti kauniita esineitä, meikkejä ja naisten vaatteita. Seitsenvuotislahjaksi - ihan totta - hän toivoi satiinikorkokenkiä*. Kuinkahan hän olisi sopeutunut poikaluokkaan?

Minulle kokeilu - tai se, millaisen kuvan lehtijuttu siitä antaa - tuo mieleen hyvää tarkoittavat vanhemmat, jotka tiedostamattaan uusintavat perinteisiä sukupuolirooleja istuttaen lastensa päihin tytöille ja pojille sopivaa käyttäytymistä aina vauvanvaatteiden väristä alkaen. Tiedättehän ne tutut kärjistykset; vilkas ja puihin kiipeilevä poika saa kehuja tomeruudestaan, tyttöä kehotetaan olemaan repimättä vaatteitaan.

*Hänestä tuli isona balettitanssija.

Lisäys: asiaa pohditaan myös Viistolla pinnalla ja Pinserissä.

9 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Meillä on tänään kutsut joukolle johon kuuluu lapsia ja aikuisia, eri kansallisuuksia, eri alojen ihmisiä, kaksikielisiä perheitä... Mitä aikaisemmin ihminen oppii olemaan kaikkien seurassa sitä parempi, sanon minä. Tällainen ajatus minulle tuli tekstistäsi. Hyvä postaus.

Veloena kirjoitti...

Huh, vaaleanpunainen barbiluokka tytöille räätälöityine opintoineen olisi varmasti ajanut minutkin vielä enemmän seinille kuin tavallinen koulu teki.

Joskus mietin sitäkin, miten paljon terveempää olisi myös se, jos lapset viettäisivtät tosiaan enemmän aikaa myös muunikäisten seurassa, kuten Rita tuossa kirjoittaakin.

Kati Parppei kirjoitti...

Niin... minua häiritsee ehkä eniten se, että tyttöjen ja poikien eri luokkiin jakamisessa tunnutaan olettavan niin paljon; ottavan liikaa näennäisyyksiä itsestäänselvyyksinä. Paljon enemmän, kuin ammattikasvattajilta odottaisi. Ja lapsena kun on niin kauhean muokkautuvainen; niistä sinänsä täysin toisarvoisista oletuksista tuleekin pian monen kohdalla itsestäänselvyyksiä.

Niin kai se indoktrinaatio toimii.

Olen samaa mieltä tuosta eri-ikäisten keskinäisen kanssakäymisen tarpeellisuudesta. Sitä taitaa olla nykyaikana vähemmän kuin ennen, vai kuvittelenkohan vain?

Anonyymi kirjoitti...

Olen käynyt yhdeksän vuotta tyttölyseota ja sillä perusteella väitän, että rehtori Rangell on hakoteillä!

Luonteva suhtautuminen toiseen sukupuoleen on tärkeää jo ala-asteella. Tyttö- ja poikaluokilla ei siihen päästä.

Kaura kirjoitti...

Oho, luin jutun huolimattomasti, kun barbit menivät ihan ohi. Glup. Sukupuolijaon hyvänä puolena jossain on mainittu sitä, että esim. puhtaassa tyttöryhmässä erilaiset roolit jakautuvat kaikille, kun sekaryhmässä pojat ottavat poikaroolit ja vähemmän tyttöstereotypiaan istuville tytöille ei jää mitään. Ehkä noin tiivistettynä. Entäs sitten poikaryhmässä? Hyväksytäänkö siellä hiljaisia ja herkkiä poikia?

Mut poikien edullahan tätä sukupuolijakoa ennen muuta aina perustellaan. Minä aina ihmettelen, eikö voisi löytää sellaista tapaa opettaa, että erilaiset kukat saisivat kukkia ihan sukupuolesta riippumatta.

Kati Parppei kirjoitti...

Kaura, tuota mietin minäkin - että olisiko erilaisuudelle ainakin teorian tasolla jollain tapaa enemmän tilaa erillisissä tyttö- ja poikaryhmissä? Mutta silloinkin homma tuntuu hyttysen ampumiselta tykillä. Kyllä sitä herkkyyttä erilaisille tyypeille pitäisi löytyä ilman noin jyrkkiä ja monin tavoin kyseenalaisia toimenpiteitäkin.

Joskaan suuret ryhmäkoot eivät asiaa taatusti helpota.

Obeesia, onpa mielenkiintoista saada asian itse kokeneen kommentti!

Mette kirjoitti...

Ai että Barbeja ja pinkkiä? Minua on masentanut, kun kerrotaan tyttöjen ja naisten tarvitsevan tietokonepeleihin jotakin naisellista kuten Barbeja innostuakseen niistä. Kodinsisustusta? Minä kun pelaan mielelläni zap-zap-pelejä.

Kati Parppei kirjoitti...

Ja höh. Allekirjoittanut harvemmin tietokonepelejä pelaa, mutta silloin kauan sitten kun pelasi, Doom oli rautaa ;).

Anonyymi kirjoitti...

"ekaluokkalaiset on kokeilumielessä jaettu tyttö- ja poikaluokkiin" -- MITÄÄH????? Aprillipilaa..? Onhan! :o