Flunssaista eloa piristi tänään kelpo asiakaspalvelusta viestinyt postipaketti (jonka perille saaminen oli joltinenkin haaste, kun piinatut keuhkoparat tuntuivat hajoavan riekaleiksi jo varttitunnin hissuttelukävelyn jälkeen). Olin joitakin viikkoja sitten ostanut sinänsä mainioita soijasuikaleita, jotka ohjeiden mukaan keitettyinä muuttuivatkin kokkareiseksi puuroksi. Maussa ei ollut vikaa, mutta rakenne oli lievästi sanottuna omituinen.
Lettupannu-blogin kommenteista kävi sitten ilmi, että saman valmistajan suikaleet olivat aiheuttaneet päänvaivaa muillekin. Niinpä rohkaistuin ottamaan ystävälliseen sävyyn yhteyttä maahantuojaan, jolta tuli oitis vastaus. Siinä pahoiteltiin asiaa ja selitettiin, että kyseinen soijaerä oli tilattu koemielessä eri toimittajalta kuin tavallisesti, ja että siitä valmistetut suikaleet olivat osoittautunut liian nopeasti hajoaviksi. Lisäksi luvattiin lähettää "vaivan ja harmin" lievittäjäksi muita soijatuotteita.
Parin päivän päästä tulikin paketti, josta löytyi paitsi pussillinen uudemman erän soijasuikaleita, myös soijapaloja ja -rouhetta. En minä nyt tuollaista avokätisyyttä osannut odottaa semminkään, kun mainitut vaiva ja harmi eivät olleet kohtuuttomat.
Mutta kuluttajaa tosiaan kannattaa silittää myötäkarvaan: hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas.
Etenkin blogiaikana.
2 kommenttia:
Aina kannattaa reklamoida, sen mieheni on minulle opettanut. Ei pidä myöskään ihmetellä, jos saa odottamattomia paketteja tuloksena; ne ovat myynninedistämiskeino. Reklamoimme kerran huonokuntoisista maustekurkkuviipaleista ja saimme kokonaisen laatikollisen erilaisia tuotteita, joista puolia häädyimme ostamaan vakinaisesti.
Vieläkö Pagista kiinnostavat erilaiset sanat? Huomasin juuri, että verbaalinen mieheni ei tunne sanontaa "Ei hatsituta". Minua ei vain hatsinut rakentaa mutkikasta blogia, mutta kampelamies ei ollut koskaan kuullut sanontaa.
Hän ei myöskään tiedä, mitä teen, kun olen alkanut nutata. Nutaaminen ei siis ole samaa kuin nyhjääminen, jota lapset tekevät, kun ei ole mitään tekemistä. Minusta on tullut nutaaja; kuljen esimerkiksi rätti kädessä ja jään hinkkaamaan jotakin outoa kohtaa lattialistassa (tähän taloon on muuten rakennettu tarpeettoman paljon listoja ja koloja ollen kyseinen talo 60-luvun tiilitalo).
Vastikään joku keskustelupalstalla kutsui toista höpönassuksi, ja puhuteltu kysyi ilahtuneena, oliko puhutetlijakin Porista. Minä peräti ähmäännyin. Meillä Tampereella on aina käytetty sanaa höpönassu.
Jep, korvaavien tuotteiden lähettämisestä koituvat hyödyt ovat epäilemättä suuremmat kuin kulungit, jos kokonaisuutta katsotaan. Kuten sanoit, parhaassa tapauksessa asiakas innostuu tuotteista, joita ei olisi muuten tullut kokeilleeksikaan. Ja kertoo ehkä hyvistä kokemuksistaan eteenpäin.
"Vieläkö Pagista kiinnostavat erilaiset sanat?" Oi, aina ja iankaikkisesti!
Hatsituttaa on minullekin vieras, mutta eiköhän se liene samaa juurta kuin hotsittaa. Sehän taas on maukas lainasana venäjän kielestä, jossa hotset on haluta ja hotsetsja huvittaa/haluttaa, siis merkityksessä, että jotakuta huvittaa tai haluttaa tehdä jotakin.
Nutaaminen on hyvä ja erinomaisen kuvaava sana! Höpönassua olen kuullut käytettävän itäisessä Suomessakin.
Lähetä kommentti