Kriisiä ja Kari Haakanaa mukaillen peruskoulun hengessä:
Mitä teen tänä kesänä
Kirjoittanut Kati, 35 vuotta
Ensin pitää kertoa, mitä en tee tänä kesänä. En pidä kesälomaa, koska sitä ei ole, enkä mene Alpeille patikoimaan, koska ei ole kesälomaa. Se on aika surullista. Koska sain työhuoneen alma materistani, voin kuitenkin tehdä töitä Pohjois-Karjalassa ja leikkiä viikonloppuisin olevani lomalla. Voin myös käydä Kolilla ja leikkiä olevani Alpeilla.
Jos saan aikaiseksi, maalaan talon. Ehkä en kuitenkaan saa. Aikaiseksi. Tomaatteja ja kukkia pitää kuitenkin kastella, koiria lenkittää ja biojäteastia viedä kompostiin ja mies poniretkelle, joka on synttärilahja yli vuoden takaa, mutta josta mies ei jostakin syystä ole muistuttanut.
Heinäkuussa, vaikka sitä lomaa ei ole, käyn ensin Puistobluesissa ja sitten Englannissa. Leedsissa on International Medieval Congress. Sinne olen ajautunut esitelmää pitämään, vaikken olekaan oikea keskiaikatutkija, vaan jonkinlainen vuosisatojen välillä seikkaileva hybridi. Duxfordissa on puolestaan Flying Legends-lentonäytös. Sekään ei ole oikeastaan lomaa, vaan opintoretki, koska tunnistan eläviä lentäväisiä sata kertaa paremmin kuin moottoroituja. Spitfiren ja Boeing B-17 Flying Fortressin tunnistan melkein aina. Asiaan vihkiytyneiden mielestä se on kai yhtä suuri saavutus kuin allekirjoittaneesta se, että joku erottaa toisistaan variksen ja harakan (kaikki eivät erota).
Siinäpä se kesä meneekin. Nopeasti, kuten aina. Pitää myös muistaa, että voi tapahtua jotakin ihan muuta, kuin mitä on ajatellut. Elämä on sellaista.
4 kommenttia:
"Spitfiren ja Boeing B-17 Flying Fortressin tunnistan melkein aina."
:)
Minusta varis ja Spitfire ovat aivan saman näköisiä alta päin katsottuna. Vertailkaa vaikka Duxfordissa (lievää kateutta havaittavissa).
Haa, ehkä tunnistamisen opettelua auttaisikin, jos yrittäisi luoda mielleyhtymiä lintuihin. Muistan kuulleeni, että jokin konetyyppi näyttäisi vähän pääskyseltä... Joku Messerschmitt kenties?
Onneksi moottoroiduista lentäväisistä voi nautiskella, vaikkei ensisilmäyksellä tunnistus kohdalleen osuisikaan (aivan kuin linnuistakin).
Alpit jäävät tänä kesänä minultakin väliin. Harmi, sillä kirjahyllyssä on keskiajantutkimuksen rinnalla joukoittain vaellusoppaita ja -karttoja. Tosin myös medievistiset kirjakokoelmat ovat keränneet pölyä jo muutaman vuoden...
Kaikelle on aikansa, sanovat. Sekä Alpeissa että keskiajassa on se hyvä puoli, etteivät ne katoa minnekään. Aina voi palata.
Lähetä kommentti