Kristos nouzi kuolennoiz – Tovessah nouzi!*
Vietimme pääsiäispyhät tuttuun tapaan Pohjois-Karjalassa kahden järven rannalla ja vähän Joensuussakin. Hiihtokausi sai jatkoa muutaman lenkin verran: Kuoringan jäällä oli hyvä sujutella rantasaunan lämpiämistä odotellessa. Onneksi olimme varovaisen toiveikkaina pakanneet sukset mukaan.
Yksi syistä, miksi kaipaan kroonisesti Itä-Suomeen on se, ettei talvi yleensä lopu siellä kesken. Se kahden vuodenajan hieno välivaihe, jossa yhdistyvät pitkät aurinkopäivät, kantavat hanget ja rapeat pakkasyöt on täällä etelässä varsin lyhyt. Aina sitä ei ole lainkaan, vaan talvi tuntuu kääntyvän kuraiseksi keskikevääksi yhdessä yössä.
Mutta krookukset ovat jo nupullaan syreenipensaan vieressä, valmiina aukeamaan heti, kun aurinko kurkistaa niitä pilvien takaa. Fasaanikukko on valinnut kiekumispaikakseen kasvihuoneen katon, mikä tekee varmasti kanoihin jyrähtävän vaikutuksen.
*Pääsiäistervehdys karjalaksi.
2 kommenttia:
XB! Täällä riittää tosiaan talvea ja lunta!
Täällä etelässä tihkusade on hyvää vauhtia viemässä viimeisiä kinoksia. Mukavaa toki on, että täällä lehdet tulevat puihin aikaisemmin kuin pohjoisemmassa; toukokuu on jo varsin vihreä kuukausi. Kaikella on puolensa ja puolensa.
Lähetä kommentti