"Jos niin pitää tapahtua että tulen heikoksi
ja tuskat tekevät unen levottomaksi,
silloin teethän mitä pitää tehdä
sillä tätä viimeistä taistelua ei voi voittaa.
Tulet olemaan surullinen, ymmärrän sen
mutta älä anna murheen pysäyttää kättäsi.
Sillä tänä päivänä, enemmän kuin pysymistä
rakkautesi minuun täytyy kestää koetus.
Vie minut sinne missä minun tarpeeni hoidetaan,
ja pysy kanssani loppuun asti.
Pidäthän minua vakaasti ja puhut minulle
kunnes silmäni eivät enää näe.
Toivon että aikanaan ymmärrät
kuinka hyvä olit minulle päästäessäsi minut pois.
Vaikka häntäni on heilauttanut hyvästit,
tuskalta ja kärsimykseltä olen pelastettu.
Älä murehdi että se olit nyt sinä,
jonka piti tämä raskas teko tehdä.
Olemmehan olleet niin läheiset - me kaksi - nämä vuodet,
tunnen suuren rakkauden kyyneltesi takaa."
- Tuntematon kirjoittaja
5 kommenttia:
Otan osaa :-(
Parku tuli. Rakkaasta lemmikistä luopuminen on niin kovin raskas ja koskettava asia aina, ja minä myötäelän näitä kokemuksia nyt erityisen voimakkaasti, koska oma koirani on jo kahdentoista, joten kovin monta yhteistä vuotta meillä ei varmaan enää ole.
Uskallan sanoa, että osanottoni. Jonkun mielestä se voi tuntua teatraaliselta, kun kyseessä on eläimen poismeno, mutta lemmikin omistaja kyllä tietää, ettei lemmikki todellakaan ole "vain eläin" - se on rakas perheenjäsen.
Kun olet aina sydämessäni, et ole koskaan oikeasti kuollut.
Halauksia!
Lämmin kiitos teille!
Kiitos tästä runosta. Poimin sen talteen vastaista varten. Osanottoni.
Viime kesänä haudattiin oikein vanha kisu mökin kauneimpaan kukkamaahan. Sitä ennen yksi tietty kultainen noutaja. Ja sitäkin ennen yksi musta Manu.
Ja vieläkin tämä on edessä.
Lähetä kommentti