En malta olla lainaamatta pitkähköä pätkää:
Hiljaista rakkautta on kuunnella, vaikka haluaisi puhua. Odottaa, kun haluaisi kiiruhtaa, olla kärsivällinen kun toinen epäilee ja ihmettelee vaikka itselle olisi jo selvää missä pitäisi jo olla menemässä ja mitä tekemässä. Hiljainen rakkaus on itsehillintää kun hermoja koetellaan ja vaikenemista silloin kun olisi hyvä tilaisuus piikitellä. Rakkaus on hiljaista hyväksyessään ettei Roomaa eikä omakotitaloa rakenneta päivässä eikä pitkään muhineita suhdesolmujakaan selvitetä tiukassa aikataulussa. Joskus on osattava sietää valittamatta myös ajan kulumista epätyydyttävissä olosuhteissa ja näyttää tyytyväistä naamaa vaikka riepoo- ei siksi että haluaisi valehdella tunteistaan vaan siksi että toisella olisi rohkeutta ja valoa, eikä ainakaan lisätaakkana minun hankaluuttani.
Joskus nuorempana olin hyvinkin herkkä äyskähtelemään ja murjottamaan ja maksattamaan toisella sitä, että minulla oli ongelmia itseni ja itsetuntoni kanssa. Siitä maksoin itse aikanaan oman hintansa. Ehkä jotain oppiakin matkaan tarttui. Ainakin tajusin, etten halua ehdoin tahdoin pahoittaa minulle läheisen ihmisen mieltä oikutteluillani. Vaikkei toisen tunnereaktioista voikaan olla vastuussa, ei ihmisuhteessa voi toimia savolaisittain todeten, että kaikki on kuulijan vastuulla.
Tietenkään en osaa toimia, kuten haluaisin. Tai harvoin osaan. Pieleen menee viimeistään silloin, kun keskustelun kierrokset ja äänen volyymi kasvavat. Olen myös hirveän kärsimätön, kun haluan - tai ainakin luulen haluavani - jonkin asian muuttuvan johonkin suuntaan. Mutta yritän edes kompastellen pitää mielessä tämän perusasian, jonka Saara osuvasti muotoili:
Hiljainen rakkaus sen sijaan lähtee sen miettimisestä, mitä toinen haluaa ja tarvitsee ja sen ymmärtämisestä, että hän on muutakin kuin väline omien mielihyvieni tavoittelemiseen. Hänen helppo ja mukava elämänsä on minulle itseisarvo jota kannattaa edistää aina kuin voi, siten kuin voi. Silti hiljainen rakkaus ei ole omien tarpeiden unohtamista tai kynnysmatoksi heittäytymistä. Omat tarpeet voi ja tulee tunnistaa, niihin vain valitsee suhtautua yksittäisissä tilanteissa muuten kuin vaatimalla välitöntä tyydytystä. Eikä hiljaista rakkautta tietenkään ole alistuminen hyväksikäyttöön, kaltoinkohtelun vastaanottaminen tai suhteen epäkohdista vaikeneminen.
Käykää ihmeessä lukemassa koko teksti. Ajatuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti