maanantaina, maaliskuuta 25, 2013

Memento mori, osa X

As you are now, so once was I; As I am now, so you will be. 
En malttanut enää odotella Hilary Mantelin Wolf Hallin jatko-osan pokkariversiota, jonka on ilmoitettu ilmestyvän seitsemäntenä toukokuuta. Eräänä iltana tartuin toimeen ja tilasin Bring Up the Bodies -romskun täppäriini eli iPadiini. Kirja lävähti näytölle minuutissa ja siirryin tyytyväisenä täkin alle kokeilemaan, miten elektroninen iltalukuhetki onnistuu.

Onnistuihan se. Toisin kuin nukkuminen. Puoli yötä aivoissani välkkyivät valot ja tekstit. Uni, jos sitä uneksi voi sanoa, oli vähintäänkin levotonta. Ilmeisesti kirkkaan näytön tuijottaminen juuri ennen nukahtamista jätti pääkopan viretilaan. Sosiaalisessa mediassa käyty pohdinta aiheesta vahvisti epäilyni: tämä tosiaan on yksi e-kirjojen varjopuolista.

Kirja siirtynee siis matkalukemiseksi; ensi kuussa edessä olevalla New Yorkin konferenssireissulla siitä voi olla iso ilo. Tiedän myös olla haalimatta täppärille sähköisiä romaaneja tilaamisen helppoudesta huolimatta, koska fiktiota luen lähinnä iltaisin sängyssä. Perinteiset paperisivut eivät yleensä häiritse yöunia. Ainakaan, jos aihevalinnat ovat sopivan rentouttavia.

Pagistaanista ei ehkä ole tässä esimerkiksi. Riippuu tietysti itse kunkin mieltymyksistä.

Vaikka Cromwellin seikkailut Tudorien hovissa siirtyivät edelleen tuota tuonnemmaksi, lähikirpparilta tarttui mukaan vähintään yhtä morbidia luettavaa. Andrew Millerin Pure (2011) kertoo kalmanhajuisen, mutta kiehtovan tarinan insinööristä, joka saa vuonna 1786 tehtäväkseen niin sanotusti ylikansoitetun Les Innocents -hautausmaan poistamisen pariisilaisten ilmaa pilaamasta. Tarina perustuu sikäli tositapahtumiin, että kyseinen hautausmaa todella poistettiin käytöstä ja vainajien jäänteet siirrettiin muualle.

Nyt työn alla on niin ikään kirpputorilta löytynyt Markus Zusakin The Book Thief (2006). Romaani sijoittuu natsi-Saksaan charmanttina kertojanaan itse kuolema. Sain siskolta suomennoksen lainaksi jo hyvän aikaa sitten, mutta se hautautui johonkin työn alla olevien kirjojen pinoon. Aivan erityisesti pidän kertojan lakonisista reunahuomautuksista.

A Small but Noteworthy Note.
I've seen so many young men
over the years who think they're
running at other young men.
They are not.
They are running at me.

3 kommenttia:

Nienna kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Nienna kirjoitti...

Mulla on itsellä Kindle, ihan sellainen perusmallinen, taustavaloton ratkaisu. Siihen oon ollut tosi tyytyväinen, ja se toimii kyllä tosin hyvin juurikin tuossa tarkoituksessa, kun illalla tahto lukea, muttei halua katsella kirkkaita valoja. Voisin kuvitella et jos mulla olisi iPad ja sillä yrittäisin lukea, mulle kävis hyvin pian juurikin samalla tavalla.

Oi, The Book Thief! Pidin siitä aivan hurjasti kun sen luin jonkin aikaa sitten. Nuo lakoniset huomautukset olivat kerrassaan hilpeitä.

Kati Parppei kirjoitti...

Hei Nienna! Kindle nousi esille vaihtoehtona myös FB-keskustelussa. Olen niitä joskus kaupassa ja tuttavilla silmäillytkin. Mutta ainakaan vielä en ole innostunut lisäämään elektronisten härpäkkeiden määrää; niitä tuntuu kertyneen kuin itsestään liiankin kanssa. Ehkä sen hankinta tulee eteen joskus myöhemmin. Jos vaikka koittaa se kaamea päivä, jolloin perinteisiä kirjoja ei enää kaupasta saa ja kirjastot ja kirpparitkin alkavat tyhjentyä...