En tiedä muista kirjoja julkaisseista, mutta näin kolmannen omani kynnyksellä on todettava - taas kerran - että minusta koko prosessi on jotenkin perin hermostuttava. Tekstiinsä ehtii kyllästyä moneen kertaan, ja koko ajan jännittää, millaisia asiavirheitä tai muita kamaluuksia siihen omasta ja refereiden urakoinnista huolimatta jää.
Pahinta on, jos oikolukuvaiheessa huomaa, että "ei, tuohan olisi pitänyt tehdä ihan toisella tavalla", kun silloin asialle ei voi enää oikeastaan mitään. Oikovedoksiahan ei saa repostella enempää kuin on välttämätöntä lyöntivirheiden ja muiden pienten fiksauksien osalta (muistelen kyllä, että edellisen samassa sarjassa ilmestyneen kirjani osalta kinusin armoa muutaman lisärivin verran).
Ja jos luulette, että kirja-arvioita kirjoitetaan vain kaunokirjoista, niin ei - kyllä nämä tieteelliset teoksetkin ruoditaan. Jos tuuri käy, ruotiminen tapahtuu mitä arvovaltaisimmissa kansainvälisissä julkaisuissa, eikä niissä päätä silitellä. Aina saa kärsiä ja hävetä!
4 kommenttia:
Tiedätkö miksi minusta ei tule kirjailijaa? Pelkään kritiikkejä ihan älyttömästi! Vähäiset suomennokseni ovat saaneet kuin ihmeen kaupalla varsin hyvät kritiikit (poikkeuksena lähinnä Demari!), mutta niiden ilmestymisen odottaminen on minulle sama kuin tuomiolle astelisi. Tsemppiä oikolukuun - ja suotuisia arviointeja sitten kevätpuolella!
Kiitos - ja juu, tämä on pelottavaa hommaa kaiken kaikkiaan!
Taidan olla onnekas kun kirjoituksiani ei julkaista missään :D Oikeasti, kyllä ymmärrän kritiikinpelon, sehän on ihan kauheaa ja jopa asiatonta joskus - ei esim. kuvia, lauluja, tanssiesityksiä yhtä armottomasti ruodita akateemisten toimesta. Taidan pysyä lestissäni, kunhan muistaisin mikä se olikaan.... Tsemp! Tsirp!
Kiitos Maahiska! Akateeminen kritiikki on kyllä yleensä varsin asiallista - ja mikä pahinta, aiheellista. Tieteessä on vähemmän makuasioita kuin taiteessa...
Lähetä kommentti