Vaikka olen vielä kovin kaukana pienperheemme bluesmiehen ja tämän velipojan harrastuneisuudesta, maistuu Järvenpään Puistoblues kerta kerralta makeammalta. En enää yhtään ihmettele, mikä vetää parivaljakon paikalle vuosi toisensa jälkeen, satoi tai paistoi.
Tällä(kin) kertaa onneksi paistoi lukuun ottamatta muutamaa, tunnustelevaa sadepisaraa heti puolen päivän jälkeen.
Vaikka Johnny Winter olikin lauantain suuri nimi, parhaiten kesätunnelmaa tuntui kantavan Keb' Mo'n (vasemmalla) hyväntuulinen, soulahtava säveltarinointi. Sitä olisi jaksanut kuunnella loputtomiin. Ei, hyväntuulinen blues ei ole paradoksi. Kaikkea muuta. Ehkä sininen perussävy antaa musiikille tietyn syvyyden, jota vasten elämänilo pääsee toden teolla oikeuksiinsa?
Allekirjoittanut piti kovasti myös Billy Boy Arnoldin (yläkuvassa) perinteisemmästä chicagolaisotteesta pianosooloineen ja kepeine luritteluineen.
- - -
Ja sitten kierrätetty apeoivallus: luin joskus jostakin yksinkertaisuudessaan nerokkaan vinkin, että pikniksalaatin ainekset kannattaa pakata kylmälaukkuun omiin rasioihinsa tai pusseihinsa (roskamäärää vähentävät pestävät minigrip-pussit). Yhteen ne sekoitetaan vasta paikan päällä kulhon virkaa tekevässä, puhtaassa muovikassissa. Toden totta: virtuaalimaailmankuulu Paolan pastasalaatti toimi hienosti bluespäivän lounaana Partioaitan pussista tarjoiltuna. Erityismaininnan saa se pieni tölkillinen pestoa - mitä kätevin salaatinkastike kenttäoloissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti