sunnuntaina, helmikuuta 22, 2009

Dilemmoja

Pagistaanin päivitystahti on näemmä harventunut kovasti, mutta kirjoituskiintiö - päivän tunneista puhumattakaan - tuntuu täyttyvän ilmankin, eikä päässä liiku pääsääntöisesti yhtään elämää suurempaa ajatusta. Ja niitä pienempiäkin vain harvakseltaan. Mutta kyllä tämä taas tästä.

Laumamme on alkanut pikku hiljaa katsella ympärilleen uuden kotikolon toivossa (kehätyömaan sietämisestä näinkin pitkään pitäisi saada jonkinlainen mitali). Pääkaupunkiseudulla mainitusta aktiviteetista syntyy heti kättelyssä erinäisiä dilemmoja. Ruuhka-Suomessa pysyminen taas on toistaiseksi reunaehto, koska toisella meistä on täällä kiinteäsijaintinen, vakituinen ja - mikä tärkeintä - jatkossakin melko vakituiselta näyttävä työ.

Niinpä ei kannata ollenkaan katsella ja vertailla, mitä esimerkiksi Itä-Suomesta meidän budjetillamme saisi. Tulee vain paha mieli.

Mutta niihin dilemmoihin. En todellakaan käsitä, miten tavalliset ihmiset kodinhankintansa täällä päin rahoittavat; valtaosa asuntotarjonnasta on autuaasti kaltaisemme, yhteensä noin keskituloisen pariskunnan ulottumattomissa. Tietysti kaikki riippuu siitä, mitä hakee. Jos urbaanista ympäristöstä puhutaan, Helsingin keskustan liepeissä olisi tietysti oma hohtonsa - mutta ensinnäkään meistä ei kumpikaan ole kovin keskikaupunkiorientoitunut eläin ja toisekseen keskusta-asuntojen hinnat kirvoittavat lähinnä epäuskoista naurua. Kerrostaloasuminen muutenkin... no, tähän ikään mennessä itse kullekin on osapuilleen hahmottunut, mitä asioita pitää tärkeinä arkielämässään. Jos niitä ovat esimerkiksi hiljaisuus, mahdollisuus nikkaroida ja kaivella multaa - vaikka pientäkin länttiä - sekä päästä nopeasti metsään, ei lähiökerrostalo ole välttämättä se houkuttelevin vaihtoehto.

Neljänkymmenen ikävuoden molemmin puolin kun ei enää haluaisi elää sitku-elämää, jossa toiveet - kohtuullisetkin - toteutetaan sitten joskus ja sinnitellään siihen asti miten kuten. Esimerkiksi meillä "sitten joskus" tuskin tuo taloustilanteeseen oleellisia muutoksia. Elämässä ylipäänsä voi muuttua monikin asia. Myös huonompaan suuntaan.

Realistisesti laadittu, kohtuulliseen laina-aikaan tähtäävä budjettimme puhuu kuitenkin karua kieltään. Jos lähiökerrostalo ei kiinnosta, on katse suunnattava huolestuttavan kauas vanhaslaisen puutarhakaupunki-idyllin maisemiin. Niistä maisemista leivänhankintaan päästäkseen on - näillä joukkoliikenteen kuvioilla - varauduttava käyttämään harmillisen paljon omaa autoa, jos mieli pitää päivittäinen työmatka-aika tolkullisena.

Mitä siis tehdä? Jos haluaa elämäänsä tärkeinä pitämiään asioita, on hyväksyttävä ekologisen selkäreppunsa painon kasvu. Onko oikein tavoitella itselleen elämänlaatua ja maksattaa hinta ympäristöllä? Vai pitäisikö valita se lähiökerrostalo ja tyytyä hyvään mieleen, joka tulee ekologisemmasta valinnasta?

Päätynemme jonkinlaiseen kompromissiin: pyrimme etsimään asumusta hyvien joukkoliikenneyhteyksien, mielellään rautatieaseman läheltä. Toimeen olisi tultava yhdellä autolla.

10 kommenttia:

hakukoneoptimointia kirjoitti...

Ihmiset rahoittavat omistusasuntonsa 25-30 vuoden lainoilla. Niin se onnistuu humanistinkin tuloilla.

hakukoneoptimointia kirjoitti...

Ai niin: rautatieaseman läheltä ei löydy edullisia asuntoja. Mutta lähijunien reitin varrelta kyllä löytää ;-)

Kati Parppei kirjoitti...

Niinpä. Hurjilta tuntuvat silti ne lainamäärät, mitä ihmiset joutuvat ottamaan. Tai joutuvat ja joutuvat; itsehän sitä päätöksen tekee, mitä ja mistä ja millä hinnalla.

Eikä näin keski-iän kynnyksellä viitsisi venyttää lainanmaksuaan eläkeikään asti... Pelivaraakin olisi hyvä jättää. Onneksi vain toinen meistä on humanisti ;).

Taviokuurna kirjoitti...

Kuulostaa kelpo kompromissilta.

Helsingin kerrostalolähiöstä Espooseen (kerrostaloon, muttei kovin lähiöön) hiljan muuttaneena annan vinkiksi Espoon ja Vantaan reuna-alueet sekä lähijunan varren taajamat ympäryskunnissakin. Ollakseen Suomen suurimpia kaupunkeja, Espoosta ja Vantaalta löytyy (vielä) yllättävän metsäisiä paikkoja yllättävän läheltä liikenneyhteyksiä. Paitsi lähijunat, myös seutubussit kuljettavat kohtuullisessa ajassa (ainakin Helsingin keskustaan) esim. Itä-Vantaalta.

Mitä muuhun toivelistaan tulee, parhaassa tapauksessa maan kuopsutus, nikkarointi ja suhteellinen hiljaisuus onnistuvat kerrostalossakin. Viljelyä voi harrastaa vuokrapalstoilla ja nikkarointia hyvin varustetun taloyhtiön tai "kylätalon" (mikä nimi missäkin lienee käytössä) tiloissa. Hiljaisuus onkin sitten ehkä eniten kiinni tuurista...

Valintojen oikeutus on vaikea kysymys. Sellainen kompromissi, jossa voi tuntea itsensä tyytyväiseksi niin omantunnon kuin elämänilon puolesta lienee tavoiteltavin vaihtoehto?

lupiini kirjoitti...

Mä en edes viitsi ajatella sitä kolmenkymmenen vuoden megalainaa, jota maksamme asunnostamme (kaksio! Kalliossa!). Homma on ihan naurettavaa.

Perheenlisäämispäätöksen ja sen poikiman tulojen tipahtamisen ja odotettavissa olevan työttömyyden aiheuttaman voimattoman pelon olen päättäväisesti runtannut jonnekin takaraivon pohjalle: ei vaan voi elää niin, että jättäisi tekemättä joitain isoja ja tärkeitä asioita siinä pelossa, ettei kykenekään maksamaan lainaa. Mutta ihan täysin skitsolevottomia asuntojen hinnat todella ovat, mikäli mielii pk-seudulla pysyä, ja vaikkei mielisi, niin monelle se on täysin välttämätöntä.

Onko rivitaloasuminen teille vaihtoehto? Mun erittäin keskituloinen ystäväpariskunta löysi Espoosta kivan rivarinpätkän, jossa on pieni pihakin ja kaikkea.

Kati Parppei kirjoitti...

Emme me ole vielä sulkeneet mitään vaihtoehtoja pois, kunhan vasta katselemme ja kartoitamme tilannetta. Rivarinpätkä järkevällä sijainnilla lienee se realistisin vaihtoehto - vaikka meidät tuntien joudumme kuitenkin jonkinlaiseen joukkohypnoosiin ja päädymme korjaamaan ikuisuusprojektina jotakin täysin toivotonta, suojeltua homemörskää jumalan selän takana ;D.

Anonyymi kirjoitti...

Järvenpää on mun perussuositus, ihan vain sattuneesta syystä.

Hanna G

Kati Parppei kirjoitti...

Juu, Järvenpää on ihan varteenotettava optio, jota kyllä pidämme silmällä.

Sitä paitsi siellä on Puistoblues. Tidididi-di ;).

Anonyymi kirjoitti...

Keravalla on hyvä asua. Junamatka Helsingin keskustaan kestää alle 20 minuuttia ja junia kulkee usein. Kaikki palvelut ovat kävelyetäisyydellä. Sähkö on halpaa, eivätkä verot päätä huimaa. Käykääpä tutustumassa Keravaan rusokirsikoiden kukkimisen aikaan.Saatattepa yllättyä!

Kati Parppei kirjoitti...

Keravakin voisi olla hyvä vaihtoehto. Jostain syystä siellä vain on vähemmän asuntotarjontaa kuin esimerkiksi Järvenpäässä, Hyvinkäällä tai idässä junayhteyksien ulottumattomissa. Ilmeisesti siellä tosiaan viihdytään hyvin...

Kiitos kaikille vinkeistä ja näkökulmista!