Palatessamme viikonloppureissusta meitä vastassa oli sakea savu- tai höyrypilvi. Työmaamontusta - tuosta Leppävaaran Isengardista - välkkyi valoa ja sen reunamilla juoksenteli outoja hahmoja. Päättelimme, että pahin oli tapahtunut ja balrog herännyt. Run, you fools!- - -
Tarpeeseen tullut viikonloppuirrottautuminen - annos hiljaisuutta, nasakkaa pakkassäätä, kaminan lämpöä, rantasaunaa ja mäenlaskua - huipentui maanantaina siipan merkkipäivään. Sitä juhlistivat mojova flunssa, kertausharjoituskutsu ja lahjakortti valinnaisena ajankohtana toteutettavalle islanninhevosretkelle.
Mitä jälkimmäiseen tulee, päivänsankari ainakin yritti näyttää kiitolliselta.
3 kommenttia:
Ooh, ne pörrökorvatölttääjät! Minulla on niiden kanssa pieni kieliongelma: silloin kun ratsastin vielä, ne olivat islanninponeja eli issukoita, nykyään islanninhevosia eli issikoita. Huooh. Itse kuulen issikassa vain tuonenkielon. :D
Töltti tuntuu metkalta. Olen kerran ratsastanut issukalla, ja se kesken kaiken vaihtoi tölttiin... aivan hassua. Pitäisiköhän minunkin keksiä jokin tuollainen esim. hääpäivälahja Vompsulle, ehheh...
Minä taas en ole issukka-nimeä kuullutkaan, vaan muistan joskus takavuosinakin puhutun vain issikoista (minuakin yhteys tuonenkieloon huvitti sittemmin kovasti :). Joskus 80-luvullahan issikat-issukat olivat vielä harvinaisuus Suomessa, nythän islanninhevostalleja löytyy joka niemestä, notkosta ja saarelmasta.
Kröhöm... hinkuni kokeilla tölttiä onkin yksi tuon lahjakortin itsekkäämmistä motiiveista ;). Se kun on tyystin kokematta, vaikka jonkun kerran olen issikoidenkin selässä keikkunut.
Erittäin hauska tuo balrog-juttu. Nauroin ääneen.
Lähetä kommentti