Käsiohjelma* tiesi kertoa, että vuonna 1791 valmistuneen oopperan todennäköisinä pidetyt viittaukset vapaamuurariuteen - jota siis Mozartkin edusti - hoksattiin vasta 1900-luvun loppupuolella. Se tuntuu hurjalta; sen verran ilmeisiltä nuo viittaukset vaikuttivat, kun niitä tiesi katsoessaan vasiten hakea.
Esimerkiksi vapaamuurareille tärkeä kolmen symboliikka toistuu niin näyttämöllä kuin musiikissakin: kolmiosainen "koputus", jolla vapaamuurariksi pyrkivän initiointi aloitetaan, avaa koko oopperan (kuva lainattu ja lisätietoa haettu täältä).Tuumiskelin, että kepeän farssin piirteitä saavan oopperan viittauksia voisi lukea myös jonkinlaisena salaseuroihin kohdistuvana parodiana, jolleivät tekijän - tai pikemminkin tekijöiden - omat vapaamuurariyhteydet olisi yleisesti tiedossa.
Aiheeseen liittyi kannaltani hauska sattuma: juuri viime päivinä olen kirjoittanut väikkäriini lukua, jota joudun taustoittamaan 1700- ja 1800-luvun vaihteen aatevirtauksilla Venäjällä. Erilaiset mystiset suuntaukset ja vapaamuurarius olivat siellä kovassa kurssissa (Tolstoinsa lukeneet tämän varmaan muistavatkin). Suuri osa aatteellis-uskonnollisen sekametelisopan aineksista saapui läntisemmästä Euroopasta, ja samaa ilmapiiriähän wieniläisooppera Taikahuilukin osaltaan heijastelee runsaine allegorioineen ja viittauksineen. On aina yhtä riemastuttavaa löytää historiallisia yhtymäkohtia ja yhteisiä konteksteja asioille, joilla ei ensi silmäyksellä luulisi olevan paljoakaan tekemistä keskenään.
*Kansallisoopperan käsiohjelmista kannattaa pulittaa se kuusi euroa; ne ovat hyvin laadittuja ja antavat tiiviin, mutta hyvän taustoituksen esityksille. Ainakin allekirjoittaneelle tutustuminen oopperan syntyvaiheisiin ja historialliseen taustaan on puolet huvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti