lauantaina, syyskuuta 12, 2009

Juri

"On oma nautintonsa hulluudessa; sen tietää hullut."
- Dryden, The Spanish Friar

Kolme menee siinä missä kaksikin. Ja kun vanhimmasta aika jättää, ei kukaan jää yksin. Sitä paitsi avaruuslentäjä tarvitsee apupilotin.

6 kommenttia:

Veloena kirjoitti...

Iiih mikä pallero! Heh, ja neljä siinä missä kolme, ja n plus äks siinä missä äks... varo vaan, ettette joudu loputtomaan kosmiseen silmäpakoon koiruuksien kanssa. ;)

Kati Parppei kirjoitti...

Olemme kai joutuneet jo :D. No ei sentään. Kolme koiraa samassa huushollissa on osoittautunut vielä ihan toimivaksi, tilapäisenä järjestelynä neljäkin menee.

Meillähän on tämä kahden paikkakunnan sekundäärilauma primäärilauman lisäksi; tällä järjestelyllä neljän maksimi täyttyy taas muutaman vuoden tauon jälkeen ;).

lupiini kirjoitti...

Apua, tuun hulluksi söpöydestä! Vauva! Sen turkki on ihan samannäköistä materiaalia kun tuo veluuri jolla se kelliskelee vauvamaisesti. Miten liikuttavan värinen kuonokin! (tämmönen musta tulee koiranpentujen kanssa, haha).

jospa kirjoitti...

voi jestas, ei tollasta kuvaa saa laittaa, mä tuun hulluks!!! (kun mies ei anna ottaa koiraa...)

Kati Parppei kirjoitti...

Kieltämättä tuosta kuvasta tulee kyllä jo söpöyden yliannostus. Eilen kasvattaja lähetti pari uuttakin. Iih.

Ellinoora kirjoitti...

No, eikä!! Just niin ihana! Mutta voihan aina rokottaa itseään sillä tiedolla, että koiravauva kasvaa aika nopeesti aikuiskoiraksi.